Mouhijärvi

Mouhijärven maisemakuva on varsin kumpuileva. Suurin osa Mouhijärven alueen järvistä laskee jyrkkäreunaisessa, lähes 30–40 metriä syvässä laaksossa virtaavaa Saikkalanjokea pitkin Tupurlanjärveen ja siitä Otamussalmen ja Piikkilänjärven kautta Kuloveteen. Entisen kunnan länsirajalla sijaitseva laaja Mouhijärvi sen sijaan purkaa vetensä Mouhijokea myöten entisen Kiikoisten alueella sijaitsevaan Kiikoisjärveen ja sieltä Kokemäen Sääksjärveen sekä lopuksi Puurijärven kautta Kokemäenjokeen.^[5]

Mouhijärven korkein maastonkohta on lähellä Nokian rajaa sijaitseva, 157 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Ryömälänvuori. Hyynilän kylän luoteispuolelta suuntautuu Suodenniemen kirkonkylää kohti 120–130 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva harjujakso Hyynilänkangas, jota pitkin kulkee Mouhijärven ja Suodenniemen välinen seututie.^[5]

Mouhijärven halki kulkevat Tampereen ja Porin välinen valtatie 11 sekä Vammalan ja Hämeenkyrön välinen seututie 249, jotka risteävät Häijäässä. Kolmas merkittävä väylä on Laviaan kulkeva seututie 259, joka noudattelee valtatie 11:n vanhaa reittiä. Myös Turun ja Tampereen välinen valtatie 9 kulki 1960-luvun alkuun saakka Mouhijärven alueella. Mouhijärveltä on matkaa Vammalaan ja Nokialle 25 kilometriä, Tampereelle 40 kilometriä ja Poriin 70 kilometriä. Tampere–Pori-rata sivuaa Mouhijärven kaakkoiskulmaa Karkun ja Siuron välillä. Lähin rautatieasema sijaitsee Karkussa ja lähin lentokenttä on Tampere–Pirkkalan lentoasema.

Esihistorialliset esinelöydöt osoittavat, että Mouhijärvellä on ollut asutusta jo kivikaudella. Pysyvä asutus on syntynyt keskiajalla, mutta ei liene aivan yhtä vanhaa kuin eräissä naapuripitäjissä, koska Mouhijärvi sijaitsee hieman syrjässä Kokemäenjoen valtareitistä. Piikkilänjärvi, Tupurlanjärvi ja Saikkalanjoki olivat osa Karkun ja Suoniemen alueen eränkävijöiden reittiä näiden kulkiessa erämaa-alueilleen Satakunnan pohjoisosiin.^[5]

Karkun seurakuntaan kuuluneen Mouhijärven kappeliseurakunnan ensimmäinen kirkkorakennus oli Pyhän Mikaelin kappeliksi nimetty saarnahuone, joka oli valmistunut viimeistään vuonna 1591. Saarnahuoneen tarkasta sijaintipaikasta ei ole säilynyt tietoa.^[6]

Ennen 1600-luvun lopun suuria nälkävuosia Mouhijärven seurakunnassa oli 35 kylää ja niissä 147 taloa, joten väkiluku lienee ollut 1 500:n tienoilla. Nälänhädän vuoksi kuoli todennäköisesti lähes puolet silloisista asukkaista, mutta seuraavalla vuosisadalla väestönkasvu lienee ollut nopeaa, koska pitäjän historian kirjoittaja H. Widenius on maininnut Mouhijärvellä olleen 2 349 asukasta vuonna 1762.^[5]

Kuningas Kustaa II Adolf perusti Selkeen kartanon Mätikkö-järven rannalle vuonna 1613.^[7][8] Selkeen kartano on yksi Suomen 17:stä kuninkaankartanosta. Kartanon ensimmäinen haltija oli skotlantilainen aatelinen Barbara Kinnard. Selkee toimi kuninkaankartanona noin 70 vuotta, kunnes se palautui kruunulle reduktiossa. ^[9][10]

Pietari Brahen aikoina, jolloin seurakuntia pilkottiin yleisemminkin, Sastamalasta irtautui Ylä-Sastamala eli Mouhijärvi, joka oli jo jonkin aikaa ennen irtautumista ollut kappeliseurakuntana. Ylä-Sastamalasta muodostuivat sittemmin nykyiset Mouhijärvi, Suodenniemi ja Lavia.^[5]

Mouhijärvestä tuli oma kirkkoherrakuntansa 8. lokakuuta 1639. Itsenäistyneeseen seurakuntaan rakennettiin uusi kirkko vuonna 1641. Puinen kirkko rakennettiin Selkeen kartanon maille.^[6] Mouhijärven seurakunnasta erotettiin Lavia vuonna 1870 ja Suodenniemi vuonna 1908. Mouhijärven ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Uotsolan kylässä vuonna 1879, ja seuraavaksi saatiin koulut Häijään ja Yliskallon kyliin vuonna 1897.^[5]

Selkeen kartano oli Porin läänin jalkaväkirykmentin komentajan sotilasvirkatalona ja rykmentin esikuntana vuodesta 1684 lähtien noin sadan vuoden ajan. Mouhijärvellä toimi myös rykmentin henkivartiokomppania, jossa työskennelleet upseerit toivat paikkakunnalle kansainvälisiä vaikutteita. Rykmentin eversti Hans von Dellwig sai surmansa Selkeen kartanon päärakennuksen tulipalossa vuonna 1758 ja haudattiin Mouhijärven hautausmaalle. Kartanon nykyinen kaksikerroksinen, pääosin hirrestä rakennettu päärakennus on vuodelta 1786. Porin läänin jalkaväkirykmentti siirrettiin Saaren kartanoon Mietoisiin vuonna 1793. ^[9][10]

Mouhijärven kirkon suunnitteli Turun kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylich, ja se valmistui vuonna 1858. Ulkonäöltään kirkko muistuttaa paljon niin ikään Gylichin suunnittelemaa, Vammalassa sijaitsevaa Tyrvään kirkkoa. Mouhijärven aikaisempi kirkko sijaitsi nykyisestä kirkosta noin viisi kilometriä länteen Kirkkojärven luoteisrannalla ja sen paikalla on muistomerkki.^[5] Vanhan puukirkon purkamisesta päätettiin vuonna 1878, ja kirkosta purettuja hirsiä käytettiin Uotsolan kansakoulun rakentamiseen.^[6]

Mouhijärvellä käytiin ankaria taisteluja kansalaissodan aikana kevättalvella 1918. Maaliskuun lopulla eversti Ernst Linderin johtamat, Satakunnasta päin hyökänneet joukot olivat sulkeneet Tampereen saartorenkaan valtaamalla Siuron aseman. Ensimmäinen hyökkäys punaisten puolustusasemia vastaan ei vielä tuottanut tulosta, mutta huhtikuun alkupäivinä valkoiset saivat Tampereelta saapuneiden apujoukkojen avulla murrettua punaisten vastarinnan Häijäässä, minkä jälkeen hyökkäys jatkui Karkun ja Vammalan suuntiin.^[5]

Maatalouden tutkimuskeskuksen Sata-Hämeen tutkimusasema (Laidunkoeasema) toimi Selkeen entisessä sotilasvirkatalossa vuosina 1933–1993.

Mouhijärven, Lavian ja Suodenniemen yhteinen paikallislehti oli vuodesta 1924 ilmestynyt Paikallissanomat^[5], joka yhdistettiin Tyrvään Sanomiin vuonna 2010.

Mouhijärvelle asutettiin viime sotien jälkeen Viipurin läänin Pyhäjärven siirtoväkeä.

Muiden alkutuotantovaltaisten kuntien tavoin Mouhijärvi kärsi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä muuttotappiosta erityisesti nuorten suuntautuessa asutuskeskuksiin, lähinnä Tampereelle ja sen ympäryskuntiin. Maa- ja metsätalouden työllistävän vaikutuksen supistuessa myös työpaikat siirtyivät suureksi osaksi Mouhijärven ulkopuolelle.^[5]

Mouhijärvi siirrettiin vuoden 1993 alussa Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin, mutta lääninvaihdoksen merkitys jäi vähäiseksi vanhojen läänien lakkauttamisen myötä vuonna 1997.

Mouhijärvi tuli monelle tutuksi voirasian kyljestä eli Mouhijärven Osuusmeijeristä (MOM), joka toimi paikkakunnalla noin 90 vuoden ajan. Muita yrityksiä ovat olleet pienehköt sahat ja Häijään Vehnämylly.^[5]

Nykyisin Mouhijärvellä toimii sveitsiläistyyppisten juustojen valmistukseen erikoistunut Herkkujuustola, joka aloitti toimintansa vuonna 2002 Selkeen kartanon entisessä navetassa. Nykyisin Herkkujuustola toimii Häijääseen rakennuttamissaan tuotantotiloissa, joiden yhteydessä on ravintola. Herkkujuustola työllisti vuonna 2022 16 työntekijää. ^[11][12]

Kesäisin Mouhijärvellä järjestetään useita tapahtumia, mm. Suvipäivät, Häijään markkinat^[13], Siilinrannan käsityöläismarkkinat ja Otamussillan tanssit. Syksystä kevääseen tansseja järjestetään Häijään Tanssikrouvissa.

Mouhijärven alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Mouhijärven murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen eteläryhmään, joka on lähellä perihämäläisiä murteita.^[14]

Mouhijärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla ohrakakko ja pääsyltty.^[15]

Eskola, Hahmajärvi, Hermala, Hyynilä, Häijää, Iirola, Kairila, Kankarinmaa, Kari, Kortejärvi, Lampinen, Mierola, Murto, Mustianoja, Pappila, Perämaa, Pukara, Pyöräniemi, Rienilä, Ryömälä, Saikkala, Salmi, Selkee, Tervamäki, Tiisala, Tomula, Tuisku, Tupurla, Uotsola, Valkama, Venetmäki, Vestola, Vesunti, Yliskallo

• Hans von Dellwig, eversti, Porin Rykmentin komentaja
• Taisto Huuskonen (1925–1990), kirjailija
• Reijo Lähteenmäki (s. 1941), yritysjohtaja ja osuustoimintavaikuttaja, kauppaneuvos
• Aimo Murtonen (1924–1996), tohtori ja professori^[16][17]
• Kalevi Numminen (s. 1940), jääkiekkovalmentaja
• Karl Gustaf Polviander (1788–1876), vänrikki
• Mikael Polviander (1685–1743), kirkkoherra
• Jaakko Rauva (s. 1820), isokokoinen voimamies
• Ilmari Säntti (1901–1973), yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Kalle Toivonen (1880–1975), yrittäjä ja yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Terttu Tupala (1924–2013), kirjailija

• Mäkelä, Ritva: Mää oon Mouhijärveltä : Maalaiselämää 1950- ja 1960-luvuilla. Omakustanne, 2010. ISBN 978-952-92-7508-3.
• Widenius, H.: Kuvaus Mouhijärven pitäjästä (suomentanut Eino Nikkilä). Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XIX, 1948, Vammala.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mouhijärvi Wikimedia Commonsissa

 

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Sastamala syntyy uudelleen