Motiivi

Motiivi (lat. motivus, ”liikuttaja”) tarkoittaa vaikutinta eli syytä tietyn asian tekemiseen. Motiivit liittyvät haluihin ja tarpeisiin ja ne ovat läsnä kaikessa ihmisen toiminnassa. Vaikutin on toiminnan psyykkinen syy. Motiivit herättävät, ylläpitävät vireyttä ja ovat päämääräsuuntautuneita. Ne pitävät liikkeen tiettyyn suuntaan tiedostettuna tai tiedostamattomana ja sitovat tietyn määrän ihmisen energiasta. Koska monet motiivit tulevat alitajunnasta, on niiden löytäminen, tutkiminen ja kehittäminen erittäin vaikeata. Motiivit ovat niitä ”syitä” (why’s) meidän käyttäytymisellemme, miksi toimimme ja haluamme asioita. Keskeisin syy käyttäytymiselle ovat motiivit ja tarpeet. McClellandin määritelmän mukaan motiivi on tietynlaiseen tavoitetilaan kohdistuva toistuva kiinnostus tai mielen askarrus. Motiivit virittävät ja ohjaavat ihmisen käyttäytymisen tiettyyn suuntaan ja motivaatio on se psyykkinen tila ja halu, millä vireydellä toimitaan tavoitteiden saavuttamiseksi.^[1]

Motiiveja on jäsennetty esimerkiksi Maslow'n tarvehierarkian avulla: ihmisen on ensin tyydytettävä ”alimmat” tarpeensa, ennen kuin hierarkian ylemmät tarpeet kiinnostavat häntä. Kyseessä on varsin yksinkertaistettu malli.

Motiivit voidaan jakaa myös orgaanisiin, sosiaalisiin ja psykologisiin motiiveihin. Orgaaniset motiivit liittyvät fysiologisiin perustarpeisiin, sosiaaliset motiivit ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja psykologiset motiivit mielensisäisiin tekijöihin, kuten uteliaisuuteen.

Moderneinta motiivitutkimusta edustaa amerikkalainen psykologian professori Steven Reiss tutkijatiimeineen. Vuosina 1995–1998 he tekivät seitsemän laajan empiirisen tutkimuksen sarjan tuhansien amerikkalaisten, eurooppalaisten ja japanilaisten ihmisten avulla siitä, mitkä motiivit ovat ihmisille merkityksellisiä. Tutkimuksissa löytyi yli 400 erilaista motiivia, jotka ryhmiteltiin 16 elämän perustarpeeksi eli elämän perusmotiiviksi (engl. life motives). Nämä 16 elämän perusmotiivia ovat: valta, riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, järjestys, säästäminen/keräily, kunnia, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, romantiikka/esteettisyys, syöminen, ruumiillinen aktiivisuus, ja rauhallisuus/mielen rauha.

Reiss'n mukaan elämän perusmotiivi täyttää seuraavat periaatteet:

1. Perusmotiivit, joita kutsutaan myös psykologisiksi tarpeiksi, ennustavat ihmisten käyttäytymisen heidän luonnollisessa ympäristössään.
2. Motivaatio on sisäistettyjen arvojen ilmaus, ei psyykkisen energian purkautumista.
3. Voimme erottaa keinot ja tavoitteet. Vain tavoitteet voivat selittää persoonallisuuden ja käyttäytymisen.
4. Ihmisen motivaatio on monisärmäinen eikä sitä voida redusoida vain kahteen tai kolmeen lajiin. Kuusitoista perustarvetta (psykologista tarvetta) ohjaavat ihmisen psyyken toimintaa.
5. Perustarpeilla on kaksi merkittävää ominaisuutta, joita kutsutaan sisäisesti arvostetuiksi tavoitteiksi ja tyydyttymisen intensiteetiksi. Sisäisesti arvostettu tavoite on perustarpeen tavoite. Tyydyttymisen intensiteetti on sisäisesti arvostetun tavoitteen haluttu määrä tai frekvenssi.
6. Jokainen kuudestatoista elämän perusmotiivista voidaan ajatella motivaation jatkumolle. Näillä jatkumoilla eri pisteet edustavat motivaation intensiteettiä. ’Herkkyys’ tai ’tyydyttymisen intensiteetti’ on tilapäisen tasapainon haluttu piste (tyydytys).
7. Kuusitoista elämän perusmotiivia tekevät meistä yksilöitä. Jokaisella on näitä motiiveja, mutta eri määrin. Tyydyttyneisyyden intensiteetti, jolla ihminen kokee nämä perustarpeet, paljastaa hänen normaalit persoonallisuuspiirteensä. Elämän perusmotiivien intensiteettiä voidaan mitata työkalulla nimeltä Reiss Motivaatioprofiili eli RMP.
8. Vahvat tyydyttymisen intensiteetit motivoivat kiinnostusta moniin tyydytystä tuottaviin objekteihin. Esimerkiksi ihminen, jolla on korkea syömismotiivi, haluaa tyydyttää tarpeensa monenlaisten erilaisten makunautintojen ja ruokien avulla.
9. Ihmisen oma käsitys omista tiedostetuista tarpeistaan on usein validi menetelmä saada tietoa hänen psykologisista perustarpeistaan eli motiiveistaan.
10. Ihmisten pitäisi oppia, miten he voivat tehdä viisaita elämän perusmotiiveitaan tyydyttäviä päätöksiä.
11. Lapsuuden tunteiden ja kokemusten analyyseistä on harvoin apua ratkaistaessa nuoren tai aikuisen elämään liittyviä ongelmia.
12. Meillä on luontainen tendenssi olettaa, että omat arvomme ovat parhaat, eivätkä vain meille, vaan mahdollisesti kaikille. Sellainen ’itsensä halaaminen’ motivoi 1) sokeita pisteitämme, 2) suvaitsemattomuutta sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden arvot ovat erilaiset, ja 3) pyrkimystä sekoittaa yksilöllisyys epänormaaliuteen.
13. Ihmiset liittoutuvat niiden kanssa, joilla on samanlaiset arvot, ja pyrkivät eroon niistä, joilla on päinvastaiset arvot.
14. Ihmiset kiinnittävät huomiota omien perustarpeidensa kannalta relevantteihin ärsykkeisiin ja ovat taipuvaisia jättämään huomiotta omien perustarpeidensa kannalta merkityksettömät ärsykkeet.^[2]
15. Myönteiset ja kielteiset emootiot ovat merkki sisäisesti halutun tavoitteen tilapäisestä tyydyttymisestä tai tyydyttymättömyydestä.
16. Kuusitoista perustarvetta voivat motivoida sijaiskokemuksiin, kuten esimerkiksi näytelmien, elokuvien ja tarinoiden avulla saadut. Esimerkiksi Steven Reiss teki Jim Wiltzin kanssa tutkimuksen (Reiss & Woltz, 2004) siitä, miksi ihmiset katsoivat ensimmäisiä tositelevisio-ohjelmia, kuten Selviytyjät ja Big Brother. He huomasivat, että ihmiset, joilla oli vahva statuksen perustarve, olivat kiinnostuneita näiden ohjelmien katselusta. Nämä ihmiset arvostivat varakkuutta ja julkkiksen statusta, mitkä usein olivat näiden ensimmäisten tositelevisio-ohjelmien teemoja.^[3]

Motivaatio tarkoittaa motiivien olemassaoloa. Motivoituneella henkilöllä on motiiveja tekonsa suorittamiseen.