Milla Clemensdotter

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kuin joku pyhimyskertomus, onkohan tässä siteeksikään totta. Pitäisiköhän aina välillä lukea että "tarinan mukaan" tai "kerrotaan että"?

Millan isän nimi oli Clemens Andersson ja äidin nimi Anna Larsdotter. He saivat kolme lasta, Millan, Margaretan ja Lisan. Isä oli melko varakas mutta hävitti omaisuutensa juopottelemalla. Humalaisena hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi. Millan äiti avioitui leskimies Torkel Johanssonin kanssa, ja he saivat tyttären Sara Britan.

Milla oli varhaislapsuudessaan kiinnostunut uskonnollisista kysymyksistä. Hän oli usein mukana isäpuolensa ja äitinsä kanssa pitkillä vaelluksilla. Ramselessa hän viipyi kuusivuotiaasta alkaen muutamia vuosia vuohipaimenena. Hänet jätettiin sinne vakavasti evästettynä rehellisyyteen. Millan äiti toi uunista otettuja kekäleitä nuoren tytön käsiin ja sanoi, että samalla tavalla kadotuksen tuli polttaa varkaiden käsiä. Milla ei viihtynyt talossa ja yritti karata sieltä.

Jonkin ajan kuluttua Milla pääsi parempaan taloon Fynin kylässä. Siellä naapurin emäntä yritti opettaa häntä lukemaan, mutta tarinan mukaan tyttö pelkäsi etääntyvänsä Jumalasta. Hän etsiytyi Ramseleen pappi Paul Nordbergin puheille lieventääkseen huoliaan. Talvella hän kävi taloissa laulamassa lauluja ja virsiä ruokansa eteen. Hän tuli muun muassa Sollefteån pappilaan, missä hän sai rahaa ja silkkihuivin. Ajatus siitä, että hän osaisi lukea uskonnollisia tekstejä, sai tarinan mukaan Millan opiskeluinnon paremmaksi.

Nimismies Johan Gröndahl otti hänet kasvatikseen ja Milla oppi katekismuksen ulkoa. Pian kasvatusvanhemmat kuitenkin kuolivat, ja Milla vaelteli seudulla muutamia vuosia yksin. Lopulta hän päätyi asumaan rikkaan, lapsettoman enonsa luokse. Eno ja hänen vaimonsa ryyppäsivät rankasti. He elivät sen takia köyhyydessä ja tappelivat. Milla näki juoppouden syntinä. Milla paimensi viisi vuotta heidän porojaan.

Vuonna 1833 Millan vanhemmat yrittivät naittaa hänet jo vähän ikääntyneelle miehelle, joka ei ollut raitis eikä harjoittanut kristillisiä hyveitä. Kerrotaan, että Milla karkasi miehen luota ja tutustui karkumatkalla kahteen lappalaispoikaan, jotka olivat tavanneet Noran pappi Brandellin. Milla lähti heidän mukaansa. Lars Larsson neuvoi Millaa vaeltamaan Noraan ja Sollefteån seurakuntaan. Näin Milla menetti enonsa perinnön. Seuraavat kaksi vuotta olivat hänen elämänsä raskaimpia koetusvuosia. Milla meni toisiin naimisiin juopottelevan ja väkivaltaisen miehen kanssa ja oli suhteen aikana kuolla. Tyttöä pidettiin sielun levottomuuden vuoksi hulluna.

Milla kaipasi sisimpäänsä rauhaa ja lähti etsimään sitä vaeltamalla paikkakunnalta toiselle. Eräässä vaiheessa hänen voimansa uupuivat ja hän lyyhistyi maahan. Tarinna mukaan lähistöllä kyläilymatkalla ollut talon renki sai silloin voimakkaan tunteen, että hänen on lähdettävä kotiin. Kotimatkalla mies olisi löytänyt maassa makaavan Millan. Tarinassa Milla päätyi lopulta Noran pitäjään Kramforsiin, jossa hän tapasi lukijalaisliikkeeseen kuuluneen pastori Pehr Brandellin ja tunsi sisimmässään rauhaa.

Talvella 1844 Lars Levi Laestadius tapasi Lapin Marian Åselessa. Tapaamisesta Laestadius kirjoitti seuraavaa:

Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin tarkastajan ominaisuudessa. Täällä tapasin muutamia lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli muuan lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä kuultuaan ensin puheeni alttarilta. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä. Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki minun sydämeeni niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria kyllä tunsi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen.

Milla tapasi tulevan kumppaninsa, lappalaisen Thomas Pålssonin ja he avioituivat. Kohdatessaan Laestadiuksen hän oli ollut naimisissa kolmisen vuotta. Vuonna 1846 Thomas ja Milla saivat tyttären, Anna Britan. Vuodelta 1868 on Frostvikin rippikirjoissa merkintä heidän ehtoollisella käynnistään. Sen jälkeen on merkintä: "oleskelevat luultavasti Norjassa". Tänne Milla Clemenintyttären eli Lapin Marian jäljet päättyvät.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0
  • Unohtumaton tarkastusmatka, sivut 170-184
  • Vaikuttava vaellus, sivut 185-197

• Gunnar Wikmark: Lars Levi Laestadius och lappflickan Maria Svenska kyrkans diakonistyrelsens bokförlag, 1961, 48 sivua.

• "Maria - Lappalaistyttö" (Arkistoitu – Internet Archive)
• Milla Clementsdotter (in English)