Miljoonaohjelma

Asuntopulaa oli aikaisemmin yritetty ratkaista 1950-luvulla niin sanottujen ABC-kaupunkien (ruots. arbete, bostad och centrum; 'työ, asunto ja keskusta') avulla (esimerkiksi Vällingby ja Farsta). Asuntopula ei kuitenkaan hellittänyt.

Vuonna 1964 Ruotsin valtiopäivät päätti, että maahan rakennettaisiin vuoteen 1974 mennessä miljoona uutta asuntoa. Hyvänä aikomuksena oli tarjota nykyaikaiset vaatimukset täyttävä huoneisto kohtuuhintaan. Asuntokannan taso keskimääräisesti kohosikin ohjelman myötä, tosin estetiikan kustannuksella^[1]. Vaativan tavoitteen saavuttamiseksi alettiin käyttää valmiita elementtejä, joita teollisuus teki sarjatyönä. Yhdenmukaisten ankarien linjojen ja muotojen toistuminen runsaan betonin käytön ohella loi alueille yksitoikkoisen ilmeen. Koska miljoonaohjelman tavoite kohdistui lukumääräisesti mahdollisimman suureen asuntotuotantoon, ei työpaikkojen syntymiseen alueille kiinnitetty erityistä huomiota.

Miljoonaohjelman toteuttamisen aikaan oli käynnissä ennätyksellinen muuttoaalto Suomesta Ruotsiin. Vuosien 1950 ja 1970 välisenä aikana Suomesta muutti Ruotsiin liki puoli miljoonaa ihmistä. Suuri osa heistä sai ensimmäisen asuntonsa miljoonaohjelman taloista. Muun muassa Rinkeby oli aikoinaan tunnettu nimenomaan suomalaisten asuinalueena.^[2]

Vaikka miljoonaohjelma onnistui tavoitteessaan luoda miljoona asuinhuoneistoa, ovat monet arvostelleet sen toteutustapaa ja jälkivaikutuksia. Sen maisemalliset vaikutukset ovat olleet huomattavia. Yleisimmin on arvosteltu ohjelman luoneen lukuisia rumia betonilähiöitä. Alueiden arkkitehtuuria on luonnehdittu yksitoikkoiseksi ja niitä on verrattu Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden massatuotantona luomiin lähiöihin. Tunnetut lähiöt kuten Tukholman Rinkeby, Göteborgin Hammarkullen ja Malmön Rosengård ovat nousseet eräänlaisiksi aikakautensa symboleiksi.

Miljoonaohjelmaa on arvosteltu myös siitä, että se on osaltaan aiheuttanut ruotsalaiseen yhteiskuntaan segregaatiota. Miljoonaohjelman asunnoissa asutaan enimmäkseen vuokralla, toisin kuin Ruotsissa koko valtakunnan tasolla. Maahanmuuttajien osuus miljoonaohjelman lähiöiden asukkaista saattaa olla jopa yli 90 prosenttia, kun koko Ruotsin väestöstä maahanmuuttajia on noin 20 prosenttia.^[2] Maahanmuuttajavaltaisissa miljoonaohjelmalähiöissä esiintyy yleisesti köyhyyttä ja työttömyyttä. Sosioekonomisten ongelmien kärjistyminen on johtanut rikollisuuden ja väkivallan lisääntymiseen.^[3]