Mikael Obrenović

Mikael oli ruhtinas Miloš Obrenovićin toiseksi vanhin poika, ja hän peri kruunun vanhemman veljensä Milanin kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Osmanien valtakunnan hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan, kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.^[1][2]

Mikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia, ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion hypoteekkipankki (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian osmanien valtapiiristä. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät sotajoukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mikael pyrki myös yhdistämään eteläslaavit turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.^[1][2]

Ruhtinas Mikael erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mikael salamurhattiin vuonna 1868 hänen ollessaan kävelyllä Topčiderin puistossa kihlattunsa kanssa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan Karađorđevićin suvun kannattajia.^[2] Uudeksi hallitsijaksi tuli Mikaelin 13-vuotias serkunpoika Milan.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Obrenović Wikimedia Commonsissa