[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Mika Häkkinen

suomalainen kilpa-autoilija

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968[1] Helsingin maalaiskunta) on suomalainen kilpa-autoilija, yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä Formula 1 -kuljettajia ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili myös DTM-vakioautosarjassa 2005–2007. Hänen managerina toimi Didier Coton.

Mika Häkkinen
Mika Häkkinen vuonna 2016.
Mika Häkkinen vuonna 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1968 (ikä 56)
Helsingin maalaiskunta
Kansalaisuus Suomi Suomi
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1991–2001
Talli(t) Lotus (1991–1992)
McLaren (1993–2001)
Kilpailuja 165 (161 starttia)
Maailman­mestaruuksia 2 (1998, 1999)
Voittoja 20
Palkintosijoja 51
Paalupaikkoja 26
Nopeimpia kierroksia 25
MM-pisteitä 420
Ensimmäinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu Japanin GP 2001

Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä ”The Flying Finn” eli ”Lentävä suomalainen”.[1] Michael Schumacher, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä Formula 1 -kuljettajista, on kertonut kunnioittavansa Häkkistä kaikista vastustajistaan eniten.[2] The Times -sanomalehdessä äänestettiin kaikkien aikojen Formula 1 -kuljettaja vuonna 2009, ja Häkkinen oli listan kymmenes.[3] Muita suomalaisia olivat muun muassa Kimi Räikkönen sijalla 13[4] ja Keke Rosberg sijalla 23.[5]

Joulukuussa 2017 Häkkinen nostettiin yhdessä muiden Formula 1:n maailmanmestareiden kanssa FIA:n uuteen Autourheilun kunniagalleriaan (Motorsport Hall of Fame)[6]

Uran alku

muokkaa

Nuorena Häkkinen ajoi kartingia, jossa hän voitti peräti viisi kertaa Suomen mestaruuden. Häkkinen kilpaili kartingissa vuosina 1974–1986. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan kilpailemaan Formula Vauxhall Lotus -sarjassa (Britannian ulkopuolella Formula Opel Lotus), jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.[7]

 
Kopio Häkkisen Macaon GP:ssä vuonna 1990 käyttämästä autosta.

Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Dragon Motorsport Marlboro. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi silloisen tallitoveri Allan McNishin voittaessa.[7]

Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990.[7]

F3-ura

muokkaa

Kaudella 1989 Häkkisen tallina vuonna 1988 ollut Dragon Motorsport siirtyi F3-luokkaan Vauxhall Lotus -sarjasta. Häkkinen pysyi tiimissä. Kuitenkaan tiimin luokanvaihdos ei sujunut toivotulla tavalla. Kalusto ei ollut kilpailukykyinen ja Häkkinen sijoittui mestaruuskamppailussa vasta sijaluvulle 12. Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä ja tulokset parantua.[7]

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti ajaen Dick Bennettsin johtamassa West Surrey Racing -tiimissä. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi.[7]

Häkkisen manageri Keijo ”Keke” Rosberg osasi kokemuksesta sanoa, että nouseminen F3000-luokkaan on kallis ja epävarma ratkaisu. Niinpä heti kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa Häkkiselle paikka Lotus-tallista, hän tarttui siihen. Kyseisen tarjouksen teki Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins joulukuussa 1990.[8]

Formula 1 -ura

muokkaa

Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.[7]

Lotus-vuodet 1991–1992

muokkaa
 
Häkkisen ensimmäinen F1-auto, Lotus 102B, näyttelyssä vuonna 2007.

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.[9]

 
Mika Häkkinen ensimmäisessä F1-kisassaan Yhdysvaltain GP:ssä kaudella 1991.

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan[10]. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan[11], mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.[12]

McLaren-vuodet 1993–2001

muokkaa

Testikuljettajana

muokkaa

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana.[13] Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen sijoittui Estorilin aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan edelle. Itse kisassa Alesin ohitusyrityksessä lähtösuoran alussa McLaren valui ulos radalta ja sinkoutui radan yli varikkomuuriin, seurauksena romua ja kisan keskeytys. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä Suzukassa, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi.[14] Kauden päätöskisa Adelaidessa päättyi jarrujen tekniikkaongelman vuoksi keskeytykseen.[15]

Nousu kilpakuljettajan rooliin

muokkaa
 
Häkkinen Silverstonessa 1994.

Sennan lähdettyä McLarenilta, tuli Häkkisestä tallin selvä ykköskuljettaja kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.[8] Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeotilla ajamalla kuudesti palkintokorokkeelle ja Belgian GP:ssä toiseksi.[16] Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi.[17] Häkkinen ajoi Japanin GP:tä lukuun ottamatta jokaisessa maaliin ajamassaan kilpailussa palkintokorokkeelle.[16] Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä.[18] Häkkisen kärsimätön voitonjano näkyi useissa kauden aikana sattuneissa ulosajoissa ja kolareissa.[8]

Adelaiden onnettomuus

muokkaa

Kauden 1995 päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa vasemman takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Häkkinen kuitenkin selvisi onnettomuudesta ja toipui jo seuraavan kauden ensimmäiseen, Melbournessa ajettuun kilpailuun.[19]

Kaudet 1996–1997

muokkaa

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden 1996 tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan.[20]

 
Kauden 1997 McLaren MP4/12. Häkkinen voitti uransa ensimmäisen voiton kauden 1997 päätöskilpailussa Euroopan GP:ssä.

Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä Saksassa, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.[21] Kyseessä oli ensimmäinen suomalaiskuljettajan GP-voitto 12 vuoteen, edellisen voiton otti Keke Rosberg Australian GP:ssä 1985.

Kaksi mestaruutta

muokkaa

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle.[22] Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet valittiin vuoden urheilijaksi.[23]

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa,[8] ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi.[24] Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.[25]

 
Mika Häkkinen kauden 2000 Yhdysvaltain GP:ssä.

Mestaruuksien jälkeen

muokkaa

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin hänen keskeytettyä kauden kaksi ensimmäistä kilpailua Schumacherin hallitessa alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden. Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.[26] Vuonna 2001 McLarenin tallipäällikkö Ron Dennis sanoi auton luotettavuusongelmien maksaneen Häkkiselle mestaruuden.[27]

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea. McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle, josta osoituksena dramaattinen keskeytys ylivoimaisesta johtoasemasta kytkinrikkoon Espanjan GP:n viimeisellä kierroksella. Ferrarin tekninen etumatka etenkin automaattisessa lähtöjärjestelmässä antoi sille huomattavan edun kilpailijoihinsa,[8] ja lehdistö aloitti spekulaatiot Häkkisen lopettamisesta. Häkkinen voitti kauden aikana kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisenä ajetun Yhdysvaltain GP:n.[28] Kauden loppupuolella Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä, ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan palannut sapattivapaaltaan, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.[29]

Uran jälkeen

muokkaa

Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30. marraskuuta 2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen F1-sarjassa. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa.[30]

Syyskuussa 2009 ESPN-kanavalle antamassaan haastattelussa 41-vuotias Häkkinen kertoi ajavansa vielä tulevaisuudessa kilpaa eikä sulkenut pois paluuta F1-sarjaan.[31]

Vuonna 2022 Häkkinen aloitti Viaplayn F1-lähetysten asiantuntijana.[32]

Häkkisestä ilmestyi lokakuussa 2022 Readmen kustantama, Heikki Kullan kirjoittama kirja Mika Häkkinen – Lentävä legenda.[33]

DTM-ura

muokkaa
 
Mika Häkkinen (DTM, 2006)
 
Häkkinen ja Norbert Haug (vasemmalla) DTM:ssä 17. huhtikuussa 2005 Hockenheimissa.

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.[34]

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, HWA-tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.[35]

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä[36] ja kolmanneksi Lausitzissa.[37]

Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun toukokuussa 2007 sekä Mugellon osakilpailun saman vuoden heinäkuussa. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin.[38]

Yksityiselämä

muokkaa

Mika Häkkinen vietti lapsuutensa Vantaan Martinlaaksossa, hänen lapsuudentalonsa sijaitsee osoitteessa Raiviosuonmäki 6. Kadun toisella puolella, Raiviosuonmäki 3:ssa, vietti samanaikaisesti lapsuuttaan toinen suomalainen formulakuljettaja Mika Salo.[39] Häkkisen vanhemmat olivat Harri ja Aila Häkkinen, ja hänellä on sisko Nina.[40] Harri Häkkinen kuoli 12. toukokuuta 2010 äkilliseen sydänkohtaukseen.[41] Aila Häkkinen kuoli pitkällisen sairauden jälkeen kotonaan 74-vuotiaana syyskuussa 2019.[42]

Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa.[40] Heillä on kaksi lasta, Hugo (s. 2000) ja Aina (s. 2005).[43] Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Häkkiset eroavat.[44]

Häkkinen on ollut joulukuusta 2016 lähtien naimisissa tšekkiläisen Marketa Remesovan kanssa; pari oli kihlautunut saman vuoden keväällä. He avioituivat siviilimenoin Monacossa, ja heidän avioliittonsa siunattiin vuoden 2017 alkupuolella Rovaniemellä.[45] Heillä on kolme yhteistä lasta, vuonna 2010 syntynyt tytär Ella Häkkinen, joka ajaa myös jo kilpaa kartingissa[46] ja vuonna 2014 syntyneet kaksoset, tyttö ja poika.[47]

Häkkisen asunto Ranskassa paloi vuonna 2008[48], ja hän muutti Monacoon.[49]

Muuta

muokkaa

Mika Häkkinen sai vuonna 1999 Martinlaaksoon oman Mika Häkkisen aukion.[50]

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot.[51] Hän on tehnyt myös cameoroolin elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).[52]

Häkkinen oli myös mukana 2009 alkuvuoden Tunturirallissa, Rovaniemellä.[53]

Tilastoja

muokkaa

Formula 1 -tilastot

muokkaa

[54]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1991 Lotus–Judd 17. 15 2 0 0 0 0
1992 Lotus–Ford 8. 15 11 0 0 0 0
1993 McLaren–Ford 16. 3 4 0 1 0 0
1994 McLaren–Peugeot 4. 15 26 0 6 0 0
1995 McLaren–Mercedes 7. 15 17 0 2 0 0
1996 McLaren–Mercedes 5. 16 31 0 4 0 0
1997 McLaren–Mercedes 5. 17 27 1 3 1 1
1998 McLaren–Mercedes 1. 16 100 8 11 9 6
1999 McLaren–Mercedes 1. 16 76 5 10 11 6
2000 McLaren–Mercedes 2. 17 89 4 11 5 9
2001 McLaren–Mercedes 5. 17 37 2 3 0 3
Yhteensä (11 kautta) 162 420 20 51 26 25

F1-tulokset kilpailuittain

muokkaa

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1991 Lotus USA
13 		BRA
9 		SMR
5 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		MEX
9 		FRA
DNQ 		GBR
12 		GER
Kesk. 		HUN
14 		BEL
Kesk. 		ITA
14 		POR
14 		ESP
Kesk. 		JPN
Kesk. 		AUS
19 		2 16.
1992 Lotus RSA
9 		MEX
6 		BRA
10 		ESP
Kesk. 		SMR
DNQ 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		FRA
4 		GBR
6 		GER
Kesk. 		HUN
4 		BEL
6 		ITA
Kesk. 		POR
5 		JPN
Kesk. 		AUS
7 		11 8.
1993 McLaren RSA
  		BRA
  		EUR
  		SMR
  		ESP
  		MON
  		CAN
  		FRA
  		GBR
  		GER
  		HUN
  		BEL
  		ITA
  		POR
Kesk. 		JPN
3 		AUS
Kesk. 		4 15.
1994 McLaren BRA
Kesk. 		PFC
Kesk. 		SMR
3 		MON
Kesk. 		ESP
Kesk. 		CAN
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
3 		GER
Kesk. 		HUN
EX 		BEL
2 		ITA
3 		POR
3 		EUR
3 		JPN
7 		AUS
12† 		26 4.
1995 McLaren BRA
4 		ARG
Kesk. 		SMR
5 		ESP
Kesk. 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		FRA
7 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
Kesk. 		ITA
2 		POR
Kesk. 		EUR
8 		PFC
Loukk. 		JPN
2 		AUS
DNS 		17 7.
1996 McLaren AUS
5 		BRA
4 		ARG
Kesk. 		EUR
8 		SMR
8† 		MON
6† 		ESP
5 		CAN
5 		FRA
5 		GBR
3 		GER
Kesk. 		HUN
4 		BEL
3 		ITA
3 		POR
Kesk. 		JPN
3 		31 5.
1997 McLaren AUS
3 		BRA
4 		ARG
5 		SMR
6 		MON
Kesk. 		ESP
7 		CAN
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
3 		HUN
Kesk. 		BEL
DSQ 		ITA
9 		AUT
Kesk. 		LUX
Kesk. 		JPN
4 		EUR
1 		27 6.
1998 McLaren AUS
1 		BRA
1 		ARG
2 		SMR
Kesk. 		ESP
1 		MON
1 		CAN
Kesk. 		FRA
3 		GBR
2 		AUT
1 		GER
1 		HUN
6 		BEL
Kesk. 		ITA
4 		LUX
1 		JPN
1 		100 1.
1999 McLaren AUS
Kesk. 		BRA
1 		SMR
Kesk. 		MON
3 		ESP
1 		CAN
1 		FRA
2 		GBR
Kesk. 		AUT
3 		GER
Kesk. 		HUN
1 		BEL
2 		ITA
Kesk. 		EUR
5 		MAL
3 		JPN
1 		76 1.
2000 McLaren AUS
Kesk. 		BRA
Kesk. 		SMR
2 		GBR
2 		ESP
1 		EUR
2 		MON
6 		CAN
4 		FRA
2 		AUT
1 		GER
2 		HUN
1 		BEL
1 		ITA
2 		USA
Kesk. 		JPN
2 		MAL
4 		89 2.
2001 McLaren AUS
Kesk. 		MAL
6 		BRA
Kesk. 		SMR
4 		ESP
9† 		AUT
Kesk. 		MON
Kesk. 		CAN
3 		EUR
6 		FRA
DNS 		GBR
1 		GER
Kesk. 		HUN
5 		BEL
4 		ITA
Kesk. 		USA
1 		JPN
4 		37 5.

DTM-saavutukset

muokkaa
Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
2005 HWA 5. 11 30 1 3 1 3
2006 HWA 6. 10 25 0 3 0 1
2007 HWA 8. 10 22 2 2 1 0
Yhteensä (3 kautta) 31 77 3 8 2 4

DTM-tulokset kilpailuittain

muokkaa
Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Pisteet Sijoitus
2005 Mercedes HOC
8 		EUR
3 		SPA
1 		BRN
13 		OSC
Kesk. 		NOR
Kesk. 		NÜR
4 		ZAN
12 		EUR
12 		IST
2 		HOC
15 		30 5.
2006 Mercedes HOC
4 		EUR
3 		OSC
9 		BRA
11 		NOR
3 		NÜR
12 		ZAN
11 		CAT
11 		BUG
2 		HOC
Kesk. 		25 6.
2007 Mercedes HOC
10 		OSC
17 		EUR
1 		BRA
4 		NOR
9 		MUG
1 		ZAN
7 		NÜR
10 		CAT
DSQ 		HOC
17 		22 8.

Lähteet

muokkaa
  • Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Mika Hakkinen Biography hakkinen.com. hakkinen.com. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Donaldson, Gerald: Mika Hakkinen formula1.com. Formula One Administration Ltd. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 10–1 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Arkistoitu 7.5.2009. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 20–11 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 30–21 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Salomaa, Tomi: Räikkönen, Häkkinen ja Rosberg saivat upean kunnianosoituksen - nimettiin moottoriurheilun kunniagalleriaan Iltalehti. 5.12.2017. Viitattu 5.12.2017.
  7. ↑ a b c d e f Kärkkäinen s. 69
  8. ↑ a b c d e Lasse Erola: Formula 1 tietosanakirja. Ajatuskirjat, 2001. ISBN 951-566-082-3
  9. ↑ Kärkkäinen s. 70
  10. ↑ 1992 Driver Standings: Mika Hakkinen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  11. ↑ 1992 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Häkkisen ura MTV3. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 11.7.2007.
  13. ↑ Kärkkäinen, Juha: ”Suomalainen Formula 1 historia 1950–96”, sivu 153. Alfamer, 1996
  14. ↑ Kärkkäinen, Juha: ”Suomalainen Formula 1 historia 1950–96”, sivu 159. Alfamer, 1996
  15. ↑ 1993 Australian Grand Prix Results ESPN. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  16. ↑ a b 1994 Driver Standings: Mika Hakkinen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  17. ↑ 1994 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  18. ↑ 1995 Driver Standings: Mika Hakkinen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Kärkkäinen, Juha: ”Suomalainen Formula 1 historia 1950–96”, sivut 178–180. Alfamer, 1996
  20. ↑ Crea Sport Production Oy: ”Ruutulippu 1996”, sivu 172, 1996
  21. ↑ Crea Sport Production Oy: ”Ruutulippu 1997”, sivu 69, 1997
  22. ↑ 1998 RACE RESULTS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Heinonen, Jussi: Ihmeellistä – Formulaväki yllättyi Vuoden urheilijan valinnasta Urheilu. 19.12.2007. Iltalehti. Viitattu 24.1.2010.
  24. ↑ Crea Sport Production Oy: ”Ruutulippu '99”, sivu 70. 1999
  25. ↑ Crea Sport Production Oy: ”Ruutulippu '99”, sivut 71–79. 1999
  26. ↑ Crea Sport Production Oy: ”Ruutulippu 2000”, sivu 170. 2000
  27. ↑ Dennis backs Coulthard Grand Prix. 14.1.2001. Viitattu 1.9.2017. (englanniksi)
  28. ↑ 2001 Driver Standings: Mika Hakkinen Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  29. ↑ Häkkinen myöntää F1-neuvottelut Urheilu - F1. 6.8.2004. MTV3. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 24.1.2010.
  30. ↑ Häkkinen otti Barcelonan F1-testin varovaisesti Urheilu - F1. 30.11.2006. MTV3. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 24.1.2010.
  31. ↑ Mika Häkkinen ei sulje ovea F1-paluulta 19.9.2009. Iltasanomat. Arkistoitu 24.9.2009. Viitattu 23.9.2009. (suomeksi)
  32. ↑ Taipale, Juuso: Viaplayn nimekäs F1-tiimi julki – kovia lisäyksiä iltalehti.fi. 12.1.2022. Viitattu 12.1.2022.
  33. ↑ Spice Girlsit villiintyivät Mika Häkkisestä, ajohaalarit haluttiin repiä irti: ”Ehdottivat vähän kaikenlaista” www.iltalehti.fi. Viitattu 11.10.2022.
  34. ↑ MTV3: Mika Häkkinen ensi kaudeksi DTM-sarjaan MTV3.fi. 6.11.2004. Viitattu 24.1.2010.
  35. ↑ Vauhdin Maailma 6/2005, sivu 33
  36. ↑ dtm.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  37. ↑ Vauhdin Maailma 6/2006, sivu 105
  38. ↑ Hakkinen retires from racing 3.11.2007. Autosport. Viitattu 16.1.2008 Kieli = (englanniksi).
  39. ↑ Mika Mika maa City.fi. 19.12.1997. Viitattu 4.6.2018.
  40. ↑ a b Mika ja Erja saivat toisensa Aamulehti. 14.6.1998. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 24.1.2010.
  41. ↑ Mika Häkkinen menetti Harri-isänsä Iltasanomat. 15.5.2010. Arkistoitu 16.5.2010. Viitattu 15.5.2010.
  42. ↑ https://www.is.fi/formula1/art-2000006232796.html
  43. ↑ Lehti: Erja Häkkisen lapset kärsivät äidin kiireistä Viihde - F1 Backstage. 2008. MTV3. Arkistoitu 25.9.2009. Viitattu 24.1.2010.
  44. ↑ Häkkiset eroavat Uutiset. 6.2.2008. Iltalehti. Viitattu 7.2.2008.
  45. ↑ Yllätyshäät! Mika Häkkinen ja Marketa salaa naimisiin – liitto siunataan Lapissa Ilta-Sanomat. 30.12.2016. Arkistoitu 30.12.2016. Viitattu 30.12.2016.
  46. ↑ Mika Häkkisen tyttärestä seuraava suomalainen F1-tähti? Ruotsalaistoimittajalta hurja spekulaatio Ilta-Sanomat. 8.5.2024. Viitattu 15.5.2024.
  47. ↑ Tainola, Rita: Nämä ovat Mika Häkkisen kaksosten nimet iltasanomat.fi. 6.2.2014. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.10.2014.
  48. ↑ F1 News: Hakkinen loses his house News. 18.5.2008. Grand Prix.com. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Mika Häkkinen – nuorekkaampi kuin koskaan! Viihde. 20.9.2008. Iltalehti. Viitattu 25.1.2010.
  50. ↑ Täällä se nyt on – Mika Häkkisen merkkipaalu sai uuden kodin Vantaansanomat.fi. 31.10.2016. Viitattu 5.6.2018.
  51. ↑ Mika Häkkinen ääninäyttelijäksi animaatiofilmiin MTV Sport. 12.5.2006. Viitattu 27.7.2017.[vanhentunut linkki]
  52. ↑ Mika Häkkinen Elonetissä.
  53. ↑ Neljä suomalaista F1-kuskia Arctic-ralliin 12.1.2009. MTV3.fi. Viitattu 25.1.2010.
  54. ↑ F1-ruutu: Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 16.1.2008.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Mika Häkkinen.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mika Häkkinen.
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku:

1950: Italia  G. Farina
1951: Argentiina  J. M. Fangio
1952: Italia  A. Ascari
1953: Italia  A. Ascari
1954: Argentiina  J. M. Fangio
1955: Argentiina  J. M. Fangio
1956: Argentiina  J. M. Fangio
1957: Argentiina  J. M. Fangio
1958: Yhdistynyt kuningaskunta  M. Hawthorn
1959: Australia  J. Brabham

2000-luku:

2000: Saksa  M. Schumacher
2001: Saksa  M. Schumacher
2002: Saksa  M. Schumacher
2003: Saksa  M. Schumacher
2004: Saksa  M. Schumacher
2005: Espanja  F. Alonso
2006: Espanja  F. Alonso
2007: Suomi  K. Räikkönen
2008: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2009: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Button

1960-luku:

1960: Australia  J. Brabham
1961: Yhdysvallat  P. Hill
1962: Yhdistynyt kuningaskunta  G. Hill
1963: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Clark
1964: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Surtees
1965: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Clark
1966: Australia  J. Brabham
1967: Uusi-Seelanti  D. Hulme
1968: Yhdistynyt kuningaskunta  G. Hill
1969: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Stewart

2010-luku:

2010: Saksa  S. Vettel
2011: Saksa  S. Vettel
2012: Saksa  S. Vettel
2013: Saksa  S. Vettel
2014: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2015: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2016: Saksa  N. Rosberg
2017: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2018: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2019: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton

1970-luku:

1970: Itävalta  J. Rindt
1971: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Stewart
1972: Brasilia  E. Fittipaldi
1973: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Stewart
1974: Brasilia  E. Fittipaldi
1975: Itävalta  N. Lauda
1976: Yhdistynyt kuningaskunta  J. Hunt
1977: Itävalta  N. Lauda
1978: Yhdysvallat  M. Andretti
1979: Etelä-Afrikka  J. Scheckter

2020-luku:

2020: Yhdistynyt kuningaskunta  L. Hamilton
2021: Alankomaat  M. Verstappen
2022: Alankomaat  M. Verstappen
2023: Alankomaat  M. Verstappen
2024: Alankomaat  M. Verstappen

1980-luku:

1980: Australia  A. Jones
1981: Brasilia  N. Piquet
1982: Suomi  K. Rosberg
1983: Brasilia  N. Piquet
1984: Itävalta  N. Lauda
1985: Ranska  A. Prost
1986: Ranska  A. Prost
1987: Brasilia  N. Piquet
1988: Brasilia  A. Senna
1989: Ranska  A. Prost

1990-luku:

1990: Brasilia  A. Senna
1991: Brasilia  A. Senna
1992: Yhdistynyt kuningaskunta  N. Mansell
1993: Ranska  A. Prost
1994: Saksa  M. Schumacher
1995: Saksa  M. Schumacher
1996: Yhdistynyt kuningaskunta  D. Hill
1997: Kanada  J. Villeneuve
1998: Suomi  M. Häkkinen
1999: Suomi  M. Häkkinen
Suomi 
Suomalaiset Formula 1 -kuljettajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mika_Häkkinen&oldid=22780427”