[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Mimmi Lähteenoja

Maria Wilhelmiina (Mimmi) Lähteenoja[1] (alkuaan Mirjami o.s. Puls vuoteen 1889[2]); 27. elokuuta 1865 Helsinki – 20. lokakuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän uran Suomen Kansallisteatterissa ja tuli tunnetuksi eritoten niin sanottujen akkaroolien tulkitsijana. Häntä pidettiin erinomaisena koomillisten roolien näyttelijänä.[3] Hän oli myös yksi Kansallisteatterin monista slaavilaisen tyylin taitajista.[4] Lähteenojalle olivat ominaisia puhtaat tyyppitutkielmat.[5]

Mimmi Lähteenoja
Henkilötiedot
SyntynytHelsinki
Kuollut20. lokakuuta 1937 (72 vuotta)
Helsinki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lähteenojan vanhemmat olivat Isak Puls ja Maria Elisabet Aro. Lähteenoja kävi kansakoulun ja harjoitti sen jälkeen näyttämöopintoja Kaarola Avellanin oppilaana.[6]

Ura

muokkaa
 
Mimmi Lähteenoja Louhen roolissa Kansallisteatterin Pohjolan häät-näytelmän vihkiäisnäytöksessä 9. huhtikuuta 1901.[7]

Lähteenoja aloitti taiteellisen uransa seuranäyttämöillä ja August Aspegrenin seurueessa. Hän siirtyi Suomalaiseen Teatteriin (myöhemmin Suomen Kansallisteatteri) vuonna 1892, oli siellä uransa loppuun vuoteen 1933 ja kuului teatterin voimahahmoihin. Hänen näyttämötaitteellisiin tulkintoihinsa lukeutuivat muun muassa roolit teoksissa Siunauksen toivo, Oppineet naiset ja leskirouvan osa Vilhelm Kragin komediassa Baldevinin häät. Kaarlo Enqvist-Atran näytelmässä Kunnian vuoksi Lähteenojalla oli vanha rouva Reuterfeltin osa. Hänen rooliaan Maria Jotunin Vanhassa kodissa on luonnehdittu mestariteokseksi. Merkittävä taiteellinen voitto Lähteenojalle oli Miina Salokannel Maria Jotunin komediassa Miehen kylkiluu (ensi-ilta huhtikuussa 1914).

Jotunin Savu-uhrissa Lähteenoja näytteli Hilda Mustikkamaata. Ilmari Räsänen arvioi: "Nti Lähteenoja loi elävän kuvan Hilda Mustikkamaasta. Hänellä oli useita vallan suurenmoisesti lausuttuja vuorosanoja, käheä ääni ja hyvä naamioitus, kaikki olivat omiaan kuvaamaan sitä puoleksi naurettavaa, puoleksi traagillista olentoa, jollainen Hilda Mustikkamaa on".[8] Edelleen Lähteenojan taiteellisiin täysosumiin kuului Anen rooli tanskalaisen Otto Benzonin näytelmässä Kevät ja syksy (syksy 1916). Siinä hän sai tilaisuuden näyttää "koko harvinaisen taitonsa". Uuden Suomettaren V. Tarkiainen ylisti suoritusta "juurta jaksaen tutkituksi", ehyeksi ja hurmaavaksi.

Kaikkiaan Lähteenojan alaa on pidetty liian suppeana; hänellä olisi riittänyt kykyjä myös muihin kuin koomisten vanhojenpiikojen ja mamsellien rooleihin. Häntä on luonnehdittu jopa lahjakkaimmaksi suomalaiseksi näyttelijäksi Ida Aalbergin jälkeen.[9] Rafael Koskimies: "Sikäli tässä korkeassa tunnustuksessa tietenkin on perää, että neiti Lähteenojan koko luomistapa ja olemus ilmensivät erinomaista aitoutta, niin naulankantaan osuvaa tyypin luonnehtimiskykyä, että se läheni ihmettä." Lähteenoja oli eräänlainen outo lintu, se naispuolinen humoristi, jollaisia suomalaisessa teatterimaailmassa hyvin harvoin syntyy.

Lähteenoja esiintyi myös lausujana koko uransa ajan noin 50 vuoden aikana. Hän sai valtion eläkkeen vuodesta 1927.[6]

Elokuvaura

muokkaa

Lähteenoja näytteli useissa suomalaisissa mykkäelokuvissa, joista monet ovat kadonneet. Valkokangasuransa hän aloitti Husson roolilla Minna Canthin romaaniin perustuvassa Anna-Liisassa vuonna 1911. Elokuvaa ei esitetty julkisuudessa, sillä sen negatiivit vaurioituivat jo säilytysvaiheessa.[10] Ollin oppivuodet vuodelta 1920 on vanhin säilynyt elokuva, jossa Lähteenojalla on rooli. Vuoden 1922 Anna-Liisa -filmatisoinnissa Lähteenoja oli edelleen Hussona. Pohjalaisia-elokuvassa hänellä oli Kaisan osa, jota hän oli tulkinnut myös teatterissa. Äänielokuvassa Olenko minä tullut haaremiin Lähteenoja näytteli Manta Mäkistä.

Muuta

muokkaa

Yhdessä Aapo Pihlajamäen kanssa Lähteenoja lahjoitti 1920-luvulla alkupääoman näyttelijöiden eläkerahastolle[11].

Filmografia

muokkaa

Äänielokuvat

muokkaa

Mykkäelokuvat

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 971
  2. ↑ Facta 2001 WSOY 1984 10. osa, palsta 499; viite koskee sukunimen vuotta
  3. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 158
  4. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 370
  5. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 380
  6. ↑ a b Aikalaiskirja 1934 s. 416. Helsinki: Otava 1920.
  7. ↑ kustantaja Heckscher Paul: Mimmi Lähteenoja Louhen roolissa Kansallisteatterin näytelmässä "Pohjolan häät"; Tämä esitys oli myös Kansallisteatterin vihkiäisnäytös 9.4.1901 www.finna.fi. Viitattu 29.2.2020.
  8. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivut 359 ja 360
  9. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 422
  10. ↑ Mykkäelokuvat.com
  11. ↑ Teatterimuseon sivusto

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mimmi_Lähteenoja&oldid=22162738”