Marjatta Rinne

Marjatta Rinteen vanhemmat olivat teatterineuvos Jalmari Rinne (1893–1985) ja näyttelijä Ansa Ikonen (1913–1989). Myös hänen setänsä Einar Rinne (1890–1933) ja Joel Rinne (1897–1981) olivat näyttelijöitä, jälkimmäinen jopa eräs 1900-luvun tunnetuimpia suomalaisia alallaan. Niin ikään hänen sisarensa Katriina Rinne (s. 1939), Taneli Rinne (1934–2021), Tiina Rinne (1929–2021) ja Tommi Rinne (1925–1999) ovat olleet ammattinäyttelijöitä, kuten myös hänen serkkunsa, Einar Rinteen ja Eine Laineen tytär Eila Rinne (1920–1991).^[1]

Marjatta Rinteen puoliso on vuodesta 1982 rakennusinsinööri Erkki Vihavainen. Pariskunnalla on yksi lapsi.

Marjatta Rinne suoritti Suomen Teatterikoulun 1966–1969, lisäksi hän otti lauluopintoja. Rinne aloitti ammattiuransa Rovaniemen Teatterissa 1969–1971. Vuosina 1971–1977 hän oli kiinnitettynä Kouvolan Teatteriin ja vuosina 1978–1979 Tampereen Työväen Teatteriin. Sittemmin hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, kuten Suomen Kansallisteatterin vakituisena vierailijana 1980–1995. Rinteen näyttämötaiteellisia tehtäviä ovat olleet muun muassa Edithin rooli Maria Jotunin komediassa Kultainen vasikka ja Helenan osa William Shakespearen komediassa Kesäyön unelma.^[2][3]

Marjatta Rinne toimi 1980- ja 1990-luvuilla ohjaajien assistenttina Suomen Kansallisteatterissa. Lisäksi hän on tehnyt lukuisia harrastajateatteriohjauksia, muun muassa Vihdin kesäteatterissa. Taiteellisen uransa ohella Rinne on opettanut näyttämöilmaisua ja vuorovaikutusta.^[3]

Rinteellä on ollut yli 50 elokuva- ja televisiotehtävää 1960-luvun lopulta alkaen, roolitehtävät ovat olleet ensisijaisesti sivuosia.^[3] Vuonna 1987 hän ideoi ja käsikirjoitti lastenelokuvan Rusinoita. Hän vastasi myös elokuvan henkilöohjauksesta ja näytteli keskeisen ääniroolin, Rusina-hevosen. Rinteen kuuluisa äiti, Ansa Ikonen, näytteli kyseisessä tuotannossa taiteilijanuransa viimeiseksi jääneen roolin.^[4] Vuonna 1979 Rinne sai Jussi-kunniakirjan Anjan roolistaan televisioelokuvassa Jonninjoutavaa.^[3]

Vuosina 2017–2018 Rinne näytteli saippuasarjassa Salatut elämät Aki Nikkisen äitiä Salme Hämäläistä, jonka miesystävä oli poikansa ollessa lapsi, käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväkseen. Alun perin hän oli hakenut Ulla Taalasmaan rooliin vuonna 1998, kun sarjan kuvaukset alkoivat.

• Täällä Pohjantähden alla (1968) (kreditoimaton rooli)
• Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969)
• Leikkikalugangsteri (1969)
• Laina-aika (2000)

• Amerikan Antti (1978)
• Norjasta ostettu posliinitonttu (1979)
• Marraskuun kuvia (1980)
• Hanski Hortensia (1981)
• Armahda meitä (1981)
• Sotamies Jokisen vihkiloma (1981)
• Mustapaita (1981)
• Kohta joku tulee (1982)
• Viikonloppuna vapaata (1983)
• Naimakauppoja (1985)
• Rusinoita (1987) (henkilöohjaus ja Rusina-hevosen ääni)
• Ei jälkeäkään (1988)
• Syysmuutto (1991)

• Teatterituokio:
  • Ihmissusi (1968)
  • Onni (1977)
  • Jonninjoutavaa (1978)
  • Hanski Hortensia (1981)
• Teollisuustyöntekijä Virtanen (1977)
• Yritetään yhdessä (1977)
• Sirkuspelle Hermanni (1978–1979)
• Suomalaisia tähtihetkiä (1979)
• Rakastavathan ne miehetkin (1979)
• Tästä ei puhuta (1980)
• Monimutkainen juttu (1980)
• Käännekohtia (1982)
• Viihdefarmi (1982)
• Elma ja Emppu 1 (1982)
• Hamsterit (1983)
• Koiraton talo (1983)
• Lyhyitä erikoisia (1986)
• Herran kukkarossa (1989)
• Lentsu (1990)
• Konstan Pylkkerö (1993)
• Komisario Koivu (1993)
• Puhtaat valkeat lakanat (1994)
• Ihmeidentekijät (1996)
• Kotikatu (1998)
• Hyvät neuvot kalliit (2000)
• Roba (2012)
• Pimeällä polulla (2013)
• Salatut elämät (2017–2018)

• Suomen teatterit ja teatterintekijät, toim. Martin, Timo, Niemi, Pertti ja Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974, ISBN 951-30-2505-5.
• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, toim. Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1983, ISBN 951-30-5727-5.

• Helsinginfreet.com