Maria Sibylla Merian

Maria Sibylla Merian syntyi sveitsiläisen kaivertajan ja kustantajan Matthäus Merian vanhemman perheeseen. Hänen isänsä kuoli kolmen vuoden kuluttua, ja 1651 hänen äitinsä avioitui asetelmamaalari Jacob Marrelin kanssa. Marrel kannusti Meriania piirtämiseen ja maalaamiseen. 13-vuotiaana hän teki ensimmäiset kuvat keräämistään hyönteisistä ja kasveista.

» Lapsena harrastin paljon hyönteisten tutkimista. Aloitin kotikaupungissani Frankfurtissa silkkiperhosen toukilla. Huomasin, että jotkut toukat muuttuvat kauniiksi päivä- tai yöperhosiksi ja että niin käy silkkiperhosenkin toukkien. Niinpä keräsin kaikki mahdolliset toukat nähdäkseni miten ne muuttuvat. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium)»

Merian avioitui 1665 Marrellin oppipojan Johann Andreas Graffin kanssa. Kahden vuoden kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa Johanna Helena, ja perhe muutti Nürnbergiin. Siellä Maria Sibylla jatkoi maalaamista, ja käytti alustana pergamenttia ja pellavaa ja teki kirjontamalleja. Hän piti oppilaita, mikä auttoi perhettä taloudellisesti ja kohotti heidän yhteiskunnallista asemaansa. Sen ansiosta hän pääsi rikkaiden ja ylhäisön puutarhoihin.

Noissa puutarhoissa Merian alkoi tutkia hyönteisiä, etenkin toukkien ja perhosten elinkaarta. Tuon ajan tieteilijät uskoivat että hyönteiset syntyivät itsestään mätänevästä mullasta, Aristoteleen ajatus, joka säilyi huolimatta katolisen kirkon opetuksista, tai ehkä juuri niiden vuoksi. Vaikka Tuomas Akvinolainen totesi, että hyönteisten syntyminen itsestään oli paholaisen tekoja, paavi Innocentius V oli 1200-luvulla julistanut, että usko alkusyntyyn oli vastoin kirkon opetuksia, koska kaikki elämä on luotu luomisen ensimmäisenä päivänä kuten Mooseksen 1. kirjassa sanotaan. Kreikkalainen perinne kuitenkin säilyi vallalla tiedeyhteisössä. Vallalla olevan näkemyksen vastaisesti Merian tutki, mitä todella tapahtui toukan muuttuessa kauniiksi perhoseksi. Hän pani merkille muodonvaihdoksen sekä tiedot koteloista ja kasveista, joita ne käyttivät ravinnokseen, ja kuvasi luonnoskirjaansa kaikki niiden kehitysvaiheet.

Luonnoskirjasta tuli hänen ensimmäinen kirjansa, joka tuli myyntiin 1675 nimellä Neues Blumenbuch (Uusi kukkakirja) hänen ollessaan 28-vuotias. Hänen toinen tyttärensä Dorothea Maria syntyi 1678, ja vuoden kuluttua ilmestyi Anna Maria Merianin kirja Der Raupen wunderbare Verwandlung und sonderbare Blumennahrung (Toukkien ihmeellinen muuttuminen ja kummallinen kukkaravinto). Kirjassa hän esitti eri perhoslajien kehitysvaiheet ja ne kasvit, joita ne söivät.

Jacob Marrell kuoli 1681. Graffin perhe palasi 1683 Frankfurtiin huolehtimaan kiinteistöstä, sen rakennuksesta, taideteoksista, kirjastosta ja taloudellisista asioista, jotka olivat kesken Marrellin kuollessa. Hajonneen suvun eri kuppikunnat nostivat oikeusjutun. Sen ratkettua 1685 Merian jätti 38-vuotiaana miehensä. Äitinsä ja tytärtensä kanssa hän muutti Friisinmaahan labadistien uskonnolliseen yhteisöön, jossa noudatetaan muun muassa selibaattia. Perhe muutti taloon, jonka omisti Surinamen kuvernööri Cornelis van Sommelsdijk. Merian tutki siellä Etelä-Amerikan trooppista kasvi- ja eläinkuntaa.

Viiden vuoden kuluttua kuoli Merianin äiti, ja hän muutti Amsterdamiin. Merianin puoliso otti hänestä kahden vuoden kuluttua 1692 avioeron. Merian ja hänen työnsä saivat Amsterdamissa useiden tieteilijöiden huomiota. Hänen vanhempi tyttärensä Johanna Helena avioitui kauppias Jacob Heroltin kanssa ja he muuttivat Surinameen, joka tuolloin oli tuore Alankomaiden siirtomaa.

Amsterdamin kaupunki rahoitti 1699 Merianin ja hänen nuoremman tyttärensä Dorothea Marian matkan Surinameen. Ennen matkalle lähtöä hän kirjoitti:

» Hollannissa panin merkille hämmästyneenä, miten hienoja eläimiä sekä Itä- että Länsi-Intiasta tulee. Minulla on ollut onni voida nähdä sekä tohtori Nicolaas Witsenin Amsterdamin pormestarin ja Itä-Intian seuran johtajan, arvokas kokoelma, sekä herra Jonas Witsenin, Amsterdamin sihteerin kokoelma. Olen myös nähnyt herra Fredericus Ruysch, lääketieteen tohtorin, anatomian ja kasvitieteen professorin kokoelmat, herra Livinus Vincentin ja monen muun kokoelmat. Kokoelmissa olen nähnyt lukemattomia muita hyönteisiä, mutta jos niiden alkuperä ja lisääntyminen on täällä tuntematonta, herää kysymys, miten niiden muodonvaihdos tapahtuu alkaen toukasta ja kotelosta ja niin edelleen. Kaikki tämä yhdessä sai minut lähtemään pitkään uneksimalleni matkalle Surinameen. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium)»

Merian työskenteli Surinamessa kaksi vuotta, kiersi siirtokuntaa ja luonnosteli kuvia paikallisista eläimistä ja kasveista. Hän myös arvosteli tapaa jolla hollantilaiset plantaasinomistajat kohtelivat intiaaneja ja mustia orjia. Hän merkitsi kasvien paikalliset nimet muistiin ja kuvaili niiden käyttöä. 1701 hän palasi Alankomaihin sairastuttuaan malariaan.

 

Palattuaan Alankomaihin hän myi kokoelmansa ja julkaisi kaiverruskokoelman elämästä Surinamessa. Vuonna 1705 hän julkaisi kirjan Metamorphosis Insectorum Surinamensium (Surinamen hyönteisten metamorfoosi) Surinamen hyönteisistä.

Merian sai 1715 halvauksen ja jäi osittain halvaantuneeksi. Hän jatkoi työtään, mutta sairaus todennäköisesti vaikutti hänen työkykyynsä, sillä hänet on myöhemmissä rekistereissä merkitty köyhäksi. Maria Sibylla Merianin kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Dorothea julkaisi kokoelman äitinsä tekemiä kuvia nimellä Erucarum Ortus Alimentum et Paradoxa Metamorphosis.

Merianin työ on löydetty uudestaan 1900-luvun loppupuolella, ja se on noussut arvoonsa. Hänen muotokuvansa oli Saksan 500 markan setelissä ennen euroon siirtymistä. Hänestä on julkaistu 17.9.1987 postimerkki arvoltaan 0.40 DM, ja useita kouluja on nimetty hänen mukaansa. Vuonna 2005 nykyaikainen tutkimusalus sai nimen Maria S. Merian, ja se laskettiin vesille Warnemündessa Saksassa.

 

Merian teki työkseen kuvia kasveista. Hän julkaisi kolme kaiverruskokoelmaa kasveista vuosina 1675, 1677 ja 1680. Myöhemmin hän tutki hyönteisiä, hänellä oli elävien hyönteisten kokoelma, ja hän teki piirroksia hyönteisten muodonvaihdoksesta. Siihen aikaan oli hyvin harvinaista, että joku oli oikeasti kiinnostunut hyönteisistä, joiden maine oli huono ja joita pidettiin paholaisen luomuksina. Niiden maineesta johtui, että muodonvaihdosta ei juuri tunnettu. Merian kuvasi 186 hyönteislajin elinkaaren ja keräsi todisteita, jotka olivat ristiriidassa silloisen käsityksen kanssa, että hyönteiset syntyvät mullasta alkusynnyn kautta.

Lisäksi vaikka jotkut oppineet tunsivat toukan muuttumisen perhoseksi, useimmat eivät tunteneet tapahtumasarjaa.

Anna Maria Sibylla Merianin julkaisema teos Der Raupen wunderbare Verwandlung und sonderbare Blumennahrung oli varsin suosittu aristokratian piirissä, kun se oli julkaistu kansan kielellä. Tiedepiireissä hänen työtään ei juuri pantu merkille, koska tieteen virallinen kieli oli latina.

Merian kuvasi myös muita havaitsemiaan hyönteisten evoluution ja elinkaaren yksityiskohtia. Hän saattoi esimerkiksi osoittaa, että jokainen muutos toukasta perhoseksi oli riippuvainen siitä kasviravinnosta, jota ne söivät. Niinpä munat laskettiin niiden kasvien lähelle.

Työnsä ansiosta Merian on ensimmäisiä luonnontieteilijöitä, jotka ovat tarkkailleet hyönteisiä suoraan. Tällä lähestymistavalla hän sai enemmän tietoa niiden elämästä, mutta se oli täysin vastakkainen kuin ajan useimpien tieteilijöiden työtapa.

 

Hänen työskentelynsä Surinamessa oli harvinainen ponnistus, etenkin naiselle. Yleensä siirtomaissa matkustelivat miehet etsimässä hyönteisiä, luomassa kokoelmia ja työskentelemässä siellä tai he asettuivat sinne asumaan. Tieteelliset tutkimusmatkat olivat tuona aikakautena lähes tuntemattomia, ja Merianin työskentely herätti monien hämmästystä. Hänen onnistui kuitenkin löytää useita aiemmin tuntemattomia eläimiä ja kasveja Surinamen sisäosista. Hän tutki, luokitteli löytönsä ja kuvaili ne hyvin tarkasti. Hänen perhosia ja yöperhosia koskeva luokittelunsa on yhä käytössä. Hän käytti kasveista niiden alkuperäisiä paikallisia nimiä, jotka tulivat käyttöön Euroopassakin:

» Loin näille hyönteisille, joilla on kotelo, ensimmäisen luokittelun, sekä päiväperhosille että yöperhosille. Toinen tekemäni luokitus koskee toukkia, kärpäsiä ja mehiläisiä. Säilytin kasvien alkuperäiset nimet, koska niitä käyttävät Amerikassa sekä paikalliset, että intiaanit. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium).»

Hyönteisharrastajat keräävät yhä hänen piirroksiaan kasveista, käärmeistä, hämähäkeistä, leguaaneista ja trooppisista kovakuoriaisista kaikkialla maailmassa. Saksan sana Vogelspinne – mygalomorphae, sananmukaisesti käännettynä lintuhämähäkki – on luultavasti peräisin eräästä Maria Sibylla Merianin kaiverruksesta. Hänen Surinamessa luonnostelemiensa kuvien perusteella tekemässään kaiverruksessa on suuri hämähäkki, joka on juuri vanginnut linnun. Vielä nykyisinkään ei kuitenkaan tiedetä yhtään tapausta, että mygalomorphaet metsästäisivät lintuja.

• Neues Blumenbuch. Osa 1. 1675
• Neues Blumenbuch. Osa 2. 1677
• Neues Blumenbuch. Osa 3. 1677
• Der Raupen wunderbare Verwandlung und sonderbare Blumennahrung. 1679
• Metamorphosis insectorum Surinamensium. 1705

• RV Maria S. Merian on Saksan nykyaikaisin tutkimusalus, ja sen on nimetty luonnontieteilijä ja kuvittaja Maria Sybilla Merianin mukaan.

• Maria Sybilla Merian on toiminut historiallisena esikuvana Selja Ahavan romaanin Nainen joka rakasti hyönteisiä päähenkilölle, joka on myöskin nimeltään Maria.
• Joel Haahtelan romaanin Yö Whistlerin maalauksessa päähenkilö on saanut innoituksen loppuelämänsä motiiville Maria Sybilla Merianin elämästä

• Patricia Kleps-Hok: Search for Sibylla: The 17th Century's Woman of Today, U.S.A 2007, ISBN 1-4257-4311-0; ISBN 1-4257-4312-9.
• Helmut Kaiser: Maria Sibylla Merian: Eine Biografie. Artemis & Winkler, Düsseldorf 2001, ISBN 3-538-07051-2
• Uta Keppler: Die Falterfrau: Maria Sibylla Merian. Biographischer Roman. dtv, München 1999, ISBN 3-423-20256-4 (Nachdruck der Ausgabe Salzer 1977)
• Charlotte Kerner: Seidenraupe, Dschungelblüte: Die Lebensgeschichte der Maria Sibylla Merian. 2. Auflage. Beltz & Gelberg, Weinheim 1998, ISBN 3-407-78778-2
• Dieter Kühn: Frau Merian! Eine Lebensgeschichte. S. Fischer, Frankfurt 2002, ISBN 3-10-041507-8
• Inez van Dullemen: Die Blumenkönigin: Ein Maria Sybilla Merian Roman. Aufbau Taschenbuch Verlag, Berlin 2002, ISBN 3-7466-1913-0
• Kurt Wettengl: Von der Naturgeschichte zur Naturwissenschaft - Maria Sibylla Merian und die Frankfurter Naturalienkabinette des 18. Jahrhunderts. Kleine Senckenberg-Reihe 46: 79 S., Frankfurt am Main 2003
• Kim Todd: Chrysalis: Maria Sibylla Merian and the Secrets of Metamorphosis. Harcourt, USA, 2007. ISBN 0-1510-11087.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Maria Sibylla Merian.

• Der Raupen wunderbare Verwandlung kuvia (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Metamorphosis insectorum Surinamensium kuvia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Neues Blumenbuch, kuvia (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
• Metamorphosis insectorum Surinamensium, internetversio, GDZ
• Over de voortteeling en wonderbaerlyke veranderingen der Surinaemsche Insecten internetversio GDZ^{[vanhentunut linkki]}
• Erucarum ortus, alimentum et paradoxa metamorphosis, internetversio, GDZ (Arkistoitu – Internet Archive)