Maamoottori

Voimansiirto maamoottorilta työkoneelle tai -laitteelle tapahtui hihnavälityksellä. Polttoaineen sytytys tapahtui maamoottorissa yleensä induktiolaitteen, magneeton, hehkuputken tai hehkukuvun voimasta. Maamoottoreissa on suhteellisen heikko teho/paino-suhde, esimerkiksi 5 hevosvoiman moottori painoi noin 300 kg ja 10–15 hevosvoiman moottorit noin 500–1000 kg.

Maamoottoreissa oli yleensä avoin metallinen astia jäähdytysvettä varten. Jäähdytysveden kierto toteutettiin useissa tapauksissa mäntäpumpulla ja jäähdytys siten, että lämmin vesi pudotettiin pisaroina ilmasta eli "vesiverhona" jäähdytysvesiastiaan uudelleen. Moottorin lämpötilan säätö tapahtui jäähdytysveden määrää muuttamalla. Lämpötilan arviointi oli koneen käyttäjän eli ”masinistin” vastuulla, koska maamoottoreissa ei ollut lämpötilan mittalaitteita.

 

Tavallisimmin maamoottoria käytettiin puimakoneen, sirkkelisahan, pärehöylän tai jauhomyllyn voimanlähteenä. Maamoottori ei ollut kiinteästi kiinnitettynä varsinaiseen työkoneeseen tai -laitteeseen ja oli sen vuoksi liikuteltavissa tarvittaessa eri paikkaan, jossa sitä kulloinkin tarvittiin. Maamoottorien tullessa käyttöön 1900-luvun alkupuolella maaseutukylissä yleensä hankittiin yksi tai kaksi moottoria koko kylän yhteiseen käyttöön. Joskus tällaisen hankintaa ja ylläpitoa varten perustettiin erityinen maamoottoriosuuskunta. 1950-luvulla maamoottorien kysyntä alkoi vähentyä maaseudun sähköistämisen ja traktorien yleistymisen myötä. ^[1]

Suomessa oli 1900-luvun alussa joitain maamoottoreiden valmistajia, joista suurimmat olivat BMW Porin konepaja, Suomen moottoritehdas ja veljekset Wickström Vaasassa sekä Teijon tehtaat Perniössä.^[2]

• Porin Konepaja Oy (BMW = Björneborgs Mekaniska Werkstad), 1910 alkaen, insinööri Hugo Lindberg, saksalaisiin esikuviin perustuen
• Moottoritehdas Oy, veljekset Wickström, 1906 alkaen, yhdysvaltalaisiin esikuviin perustuen
• John Stenbergin Konetehdas, 1895 alkaen, vientiä Venäjälle, Oy Vulcan valmisti samanlaisia 1897–1917
• Pohjois-Suomen Maanviljelyskauppa, kaksitahtisia
• Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy, valmisti myös lopulta Kullervo-traktoreita
• Suomen Moottoritehdas Oy, Olympia-merkkisiä moottoreita
• Kuopion Konepaja Oy, Kipinä-moottoreita
• Pohjois-Suomen maanviljelyskauppa (Oulun Rautateollisuus Oy) 1911 Ilmajäähdytteisiä PSM moottoreita, sekä yksi- ja kaksisylinterisiä Osmo-moottoreita

Oulaisissa järjestetään vuosittain heinäkuun toisena viikonloppuna Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, jotka ovat yhdet merkittävimmistä alan tapahtumista Suomessa.

Hollolan Miekkiössä on vuosittain järjestetty kesällä viikonloppuna maamoottori- ja konepäivät, joilla esitellään maamoottoreita 1920-luvulta aina 1940-luvulle, samoin kuin koneita, joita niiden avulla on käytetty. Suomen maatalousmuseo Sarka on saanut kokoelmiinsa 13 maamoottoria.

Riihimäellä järjestetään vuosittain syyskuussa Rauta ja Petrooli -niminen tapahtuma, aikaisemmin tapahtuma on järjestetty Hyvinkäällä.

Maamoottoreiden toimintaa on useimpina vuosina esitelty myös Kiteen Vanhassa Puhoksessa järjestettävillä Perinnepäivillä. ^[3]

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maamoottori.

• Maamoottorit verkossa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuva Teijo-maamoottorista (Arkistoitu – Internet Archive)
• Konevoimayhdistyksen paikallis- ja maamoottorit (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.maamoottori.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)

• Rohila, Vesa: Maamoottorit ja muut woimakoneet. Alfamer, 2008.