Louis Daguerre

 

Louis-Jacques-Mandé Daguerre syntyi vuonna 1787 Cormeilles-en-Parisis’ssa. Hänen varhaiselämästään ja koulutuksestaan tiedetään vain vähän, mutta työuransa hän aloitti veronkerääjänä. Hän siirtyi kuitenkin pian arkkitehdin oppipojaksi ja 16-vuotiaana aloitti kohtausmaalarina ja lavastajana. Daguerre toimi vuosina 1819–1822 lavastajana Pariisin oopperassa, jonne hän maalasi valtavia taustakulisseja ja suunnitteli valaistuksia. Tuona aikana Daguerre teki ensimmäiset keksintönsä kehittäessään dioraamoja. Ystävänsä Charles Marie Boutonin kanssa hän maalasi valtavia kuvia kuuluisista tapahtumista läpikuultavalle paperille. Tämän jälkeen hän sijoitti kuvan ympärille valoja, joiden avulla pystyi luomaan esimerkiksi säätilanmuutoksia ja vuorokaudenvaihtelua. Daguerre suunnitteli kohtauksia, joissa oli lisäksi mukana näyttelijöitä ja musiikkia.^[1]

Daguerren tekemät dioraamat olivat suuritöisiä, ja hän alkoi siksi miettiä, voisiko tapahtumia toistaa tarkasti jollakin muulla tavalla.^[1] Daguerre oli 1820-luvun puolivälistä etsinyt tapoja tallettaa camera obscuran kuvaa. Hän aloitti vuonna 1829 yhteistyön Nicéphore Niépcen kanssa. Tämä oli pyrkinyt ratkaisemaan valon ja kemian avulla pysyvien kuvien valmistamista. Hän oli jo saavuttanutkin alkeellisia tuloksia vuonna 1826. Daguerre ja Niépce eivät olleet vielä löytäneet käytännölistä ratkaisua vuonna 1833, jolloin Niépce kuoli.^[2]

 

Niépcen poika Isidore auttoi Daguerrea isänsä kuoleman jälkeen. Pari vuotta myöhemmin Daguerre keksi, miten valokuvauslevyille pystyi paremmin elohopean avulla tallettamaan kuvia. Historioitsijat eivät tiedä tarkalleen, miten Daguerre keksi elohopean merkityksen, mutta tunnetun tarinan mukaan kaapissa rikkoutuneesta lämpömittarista höyrystynyt elohopea olisi saanut aikaan kuvia levyille. Daguerren kuvanvalmistusmenetelmä oli moniosainen. Ensin hän otti kuparilevyn, päällysti sen hopealla ja käsitteli sitä jodihöyryllä, mikä sai aikaan valolle herkän hopeajodidin muodostumisen. Sitten hän otti kuvan, antoi valotetun levyn altistua kuumalle elohopeahöyrylle ja lopuksi käsitteli kuvan suolalla.^[4]

Daguerre oli vasta vuonna 1838 valmis esittelemään uutta keksintöään valituille taiteilijoille ja tieteilijöille. Hänen tavoitteenaan oli löytää sijoittajia. Tähtitieteilijä ja valtiomies François Arago oli Daguerren tunnetuimpia tukijoita sekä Ranskan tiedeakatemiassa että edustajainhuoneessa. Daguerre esitti keksintönsä 7. tammikuuta 1839 tiedeakatemiassa.^[2] Arago esitti pian tämän jälkeen Ranskan hallitukselle keksinnön oikeuden hankkimista ja sen antamista yleiseen käyttöön taiteen ja tieteen tukemiseksi. Hallitus asetti 15. kesäkuuta taiteilija Paul Delarochen johtaman komission tutkimaan Aragon ehdotusta. Komissio tuki ehdotusta yksimielisesti.^[5]

Ranskan tiedeakatemia hankki oikeudet dagerrotypiaan, ja palkkioksi Daguerre sai kunnialegioonan arvomerkin ja 6 000 frangin vuotuisen eläkemaksun. Daguerre palasi tämän jälkeen maalaustaiteen pariin. Hän jäi pitkälle eläkkeelle ja kuoli Bry-sur-Marnessa vuonna 1851.^[6]

• Inventors and Inventions. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish, 2008. ISBN 978-0-7614-7761-7 Google-kirjat (viitattu 5.11.2013). (englanniksi)
• Daniel, Malcolm: Daguerre (1787–1851) and the Invention of Photography Heilbrunn Timeline of Art History. 10/2004. New York: The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 5.11.2013. (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Daguerre Wikimedia Commonsissa