Liiketoimintakielto

Liiketoimintakielto on turvaamistoimi, jonka avulla pyritään estämään epätervettä liiketoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön toiminta yrityselämässä. Henkilö voidaan määrätä liiketoimintakieltoon, jos hän on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia, tai jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Liiketoimintakielto määrätään käytännössä miltei yksinomaan rikoksen tai rikokseksi luokiteltavan teon perusteella. Liiketoimintakielto määrätään talousrikoksissa rikoksesta saadun tuomion lisäksi. Yleisimmät liiketoimintakiellon perusteena olevat talousrikokset ovat velallisen rikokset (RL 39 luku), verorikokset (RL 29 luku) ja kirjanpitorikokset (RL 39 luku). Liiketoimintakiellon määräämisen perusteena on pääsääntöisesti useampi kuin yksi rikos.^[1]

Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.^[2] Tuomioistuimet määräävät Suomessa vuosittain noin 200 kieltoa^[1]. Kielto voi estää aiemmin harjoitetun ammatin jatkamisen ja aiheuttaa siten työttömyyttä.^[3]

Suomessa määrätty liiketoimintakielto on voimassa vain Suomessa. Suomessa määrätty liiketoimintakielto ei koske muita EU-maita. Esimerkiksi Suomessa liiketoimintakieltoon määrätty voi perustaa yrityksen Viroon. Kauppalehden vuoden 2014 uutisen mukaan 50 henkilöllä, jolla on yhteys virolaisyritykseen, on Suomessa voimassa oleva liiketoimintakielto.^[4] 1.1.2007 lukien Suomessa liiketoimintakieltoon määrätty ei saa ulkomaille perustettua yhteisöä välikätenä käyttäen tai tällaisen yhteisön toimintaa tosiasiallisesti johtaen harjoittaa liiketoimintaa Suomessa.^[3]