Lick Records

Hanoi Rocksin managerit brittiläinen Richard Bishop ja suomalainen Seppo Vesterinen perustivat Lick Recordsin yhtyeen omaksi levy-yhtiöksi ja -merkiksi, kun Hanoi Rocksille ei löytynyt sopivaa levytyssopimusta. Ilmeisesti yhtyeen omaa levy-yhtiötä oli suunniteltu jo syksyllä 1982. Hanoi Rocksin piti tehdä sopimus Magnet-yhtiön kanssa, mutta yhtyeen jäsenet eivät allekirjoittaneet sitä, koska yhtiöllä ei ollut minkäänlaista sopimusta tai välityskanavaa Yhdysvalloissa. Vesterinen kannatti taas Chrysalis-levy-yhtiötä. Asiat eivät kuitenkaan kehittyneet, joten ensimmäiset Lick Records -julkaisut, singlet ”Malibu Beach / Rebel On The Run” ja ”Malibu Beach /Taxi-Driver/Rebel On The Run / Beer And A Cigarette” julkaistiin toukokuussa 1983. Alun perin levytyssopimus oli tarvittu uutta Back To Mystery City -albumia varten, mutta lopulta sekin julkaistiin Lick-levymerkiltä toukokuussa 1983. 12. elokuuta 1983 Lick Records julkaisi Hanoi Rocksin singlet ”Until I Get You / Tragedy” ja ”Until I Get You / Tragedy / Oriental Beat”. 13. elokuuta 1983 Lick Records julkaisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ensimmäistä kertaa Hanoi Rocksin koko siihenastisen albumituotannon, johon kuuluivat levyt Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks, Oriental Beat ja Self Destruction Blues, jonka Lick Records vielä julkaisi värivinyylinä 1985. Samana vuonna Lick Records julkaisi vielä 19.–20. joulukuuta 1983 The Marquee Clubilla äänitetyn live-albumin All Those Wasted Years.

Kesäkuussa 1983 uutisoitiin Hanoi Rocksin yhdeksän miljoonan markan levytyssopimuksesta monikansallisen CBS:n kanssa. Näin ollen Lickin piti jäädä vain väliaikaiseksi ratkaisuksi ja CBS:n sopimuksen piti tehdä koko Lick-levymerkki turhaksi. CBS:n kanssa piti nimittäin tehdä sopimus, jonka kuusivuotisen keston aikana piti tuottaa seitsemän levyä. Hanoi Rocksin rumpali Razzle kuoli 9. joulukuuta 1984 Yhdysvaltain kiertueella Los Angelesissa. Tämän jälkeen 4. tammikuuta 1985 basisti Sam Yaffa soitti viimeisen keikkansa yhtyeessä. Razzlen korvasi Terry Chimes ja Yaffan René Berg. Uuden kokoonpanon oli tarkoitus jatkaa CBS-sopimusta, mutta Puolan kiertueen jälkeen yhtye oli käytännössä hajonnut, kun yhtyeellä ei ollut enää intoa ja Berg osoittautui vääräksi valinnaksi. 17. kesäkuuta uutisoitiin Hanoi Rocksin hajonneen laulaja Michael Monroen ilmoitettua eroavansa yhtyeestä. Elokuussa 1985 julkaistiin postuumisti 1980-luvun Hanoi Rocksin viimeinen albumi Rock & Roll Divorce, joka koostui Andy McCoyn varastamista Mick Staplehurstin äänittämistä bootleg-nauhoista, jotka oli äänitetty Hanoi Rocksin viimeisellä keikalla 19. toukokuuta 1985 Rockerina Festivalilla, Puolassa. Tämä live-albumi julkaistiin Lick Recordsilta ja levymerkkinä levyssä luki BOOTLIC eli Lickin julkaisema bootleg.

Hanoi Rocksin viimeiseksi julistettu kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) otti laulajakseen Anita Chellemahin ja näin syntyi Cherry Bombz loppukesästä 1985. Tämän jälkeen kiisteltiin siitä, koskiko CBS:n tai Lick Recordsin sopimus Cherry Bombzia, joka oli jäljelle jäänyt Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano Michael Monroen erottua itse. Pian oli selvää, ettei CBS-sopimus koskenut Cherry Bombzia, mutta Lick päätti jatkaa Cherry Bombzin julkaisijana Hanoi Rocks -julkaisijan pohjalta. Brittiläinen Lick oli nyt täysin Richard Bishopin johtama ja hän tuli hyvin toimeen Andy McCoyn sekä Nasty Suiciden kanssa. Lick ajautui kiistoihin, kun Bishop sijoitti Cherry Bombziin osan Michael Monroelle kuuluneesta osuudesta, joka oli syntynyt Bishopin laitettua Hanoi Rocksin vanhan katalogin myyntiin. Cherry Bombz ei kuitenkaan tuonut rahoja takaisin ja Monroe katsoi ylioptimistisen Bishopin huijanneen häntä. Lisäksi ristiriitaa tuli siitä, kun Bishopin Lick Records tulikin McCoyn ja Suiciden johtaman Cherry Bombzin levy-yhtiöksi eikä soolouraansa aloitelleen Michael Monroen. Lick Records julkaisi Cherry Bombzin ensimmäiset singlet ”Hot Girls In Love / Feline Feeling” ja 12" maksisinglen eli EP:n ”Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline”. Cherry Bombzin seuraava julkaisu, viisiraitainen EP, jota mainostettiin mini-LP:nä, julkaistiinkin Polarvox Musicin Yahoo!-levymerkillä. Lick kuitenkin julkaisi vielä 1986 Cherry Bombzin viimeisen singlen ”House Of Ecstasy / Declaration” ja 12" maksisinglen ”House Of Ecstasy / Countryfield Inner City Blues / Running (Back To Your Lover)”.

Cherry Bombzin jälkeen Lick Recors keskittyi vain Hanoi Rocks -kokoelmien julkaisuun ja vanhojen Hanoi Rocks -albumien uudelleenjulkaisemisiin. Jo marraskuussa 1985 Lick julkaisi The Best of Hanoi Rocks -kokoelma-LP:n, joka julkaistiin uudelleen vielä CD:nä 1988. Vuonna 1989 Lick Records julkaisi kaikki Hanoi Rocksin albumit CD-versioina. Vuonna 1990 ilmestyi LP:nä ja CD:nä Hanoi Rocks -kokoelma Tracks From A Broken Dream. Vuonna 1992 ilmestyi yksi tunnetuimmista Hanoi Rocks -kokoelmista Lean on Me, jonka piti olla viimeinen Hanoi Rocks- kokoelma, koska Lick Records jätti työnsä siihen. Hanoi Rocks- kokoelmien ja -tuotannon julkaisemista jatkoi Lick Recordsin jälkeen Essential, joka on Castle Musicin julkaisija. Castle Communications eli Castle Music taas kuuluu Sanctuary Records Groupiin. Castle Musicin Essential julkaisi CD:inä 1995 kaikki Hanoi Rocksin albumit Rock & Roll Divorcea lukuun ottamatta ja lisäksi Lean on Me -kokoelman. 23. huhtikuuta 2001 Castle Musicin Essential-julkaisijalla julkaistiin tupla-CD-kokoelma Decadent Dangerous Delicious. Samana vuonna Castle Music julkaisi uudelleen CD:inä kaikki Hanoi Rocksin albumit Rock & Roll Divorcea lukuun ottamatta ja Lean on Me -kokoelma. Sanctruary Records Group julkaisi Sanctuary Midline -julkaisijalla Hanoi Rocks -kokoelman ”Up Around The Bend - Definitive Collection” 19. tammikuuta 2004. 31. heinäkuuta 2006 julkaistiin vielä uudelleen kokoelma Decadent Dangerous Delicious Castle Musicilta.

Richard Bishop muutti Yhdysvaltoihin jo 1989 ja nykyään hän esiintyy sekä levyttää sooloartistina taiteilijanimellä Sir Richard Bishop.