Labyrintti

Vanhimmat tunnetut esimerkit labyrinttikuviosta ovat pieniä petroglyfejä eli kalliopiirroksia 3500–2500 vuotta sitten. Niitä on löydetty muun muassa Sardiniasta, Italian Val Camonicasta, Espanjan Pontevedrasta ja Cornwallista.

Plinius vanhempi mainitsee neljä muinaista labyrinttia: kreetalainen labyrintti, egyptiläinen labyrintti, lemnialainen labyrintti ja italialainen labyrintti.^[2]

Sana labyrintti on esikreikkalaista alkuperää ja erään yleisimmän tulkinnan mukaan johdettavissa labrys-sanasta, joka merkitsee arkaaista kaksoiskirveen symbolia. Kun sanaan lisätään paikkaa merkitsevä pääte ”-inthos” saadaan labyrinthos, ”kaksoiskirveiden paikka”. Sanaa ”labrys” käytettiin Vähässä-Aasiassa, Lyydiassa tai Kaariassa. Kreetalla kaksoiskirves oli nimeltään wao. Manner-Kreikassa käytettiin sanaa pelekys.

 

Kreetalainen labyrintti oli legendojen mukaan Daidaloksen rakentama ja pohjautui egyptiläisen labyrintin pohjakaavaan. Labyrintti on kuuluisa, sillä kreikkalaisen mytologian mukaan hirviö Minotauros, puoliksi ihminen ja puoliksi härkä, asui siellä. On kuitenkin mahdollista, ettei rakennusta ollut koskaan todella olemassa. Antiikin kirjoittajien mukaan labyrintti sijaitsi lähellä Knossosta, ja se esiintyy kolikoissa, mutta arkeologisissa kaivauksissa ei ole löytynyt mitään siihen viittaavaa ellei vanhoissa kirjoituksissa sitten ole tarkoitettu palatsia. Myöhemmät kirjoittajat ovat sijoittaneet labyrintin Gortynaan, mutta sieltä löydetyt jäänteet ovat itse asiassa kivilouhoksen raunioita.^[2]

Myyttien mukaan Ateenan prinssi Theseus meni labyrinttiin ja tappoi viimein Minotauroksen. Kreetan prinsessa Ariadne avusti Theseusta antamalla hänelle lankakerän, jota purkamalla Theseus löysi eksymättä takaisin ulos labyrintista. Tarinan mukaan Kreetan labyrintissa oli siis umpikujia ja se oli sokkelomainen.

Arthur Evansin teorian mukaan Knossoksen sokkelomainen palatsi Kreetalla on ”kaksoiskirveiden talo” eli labyrintti. Tämän teorian mukaan Theseus ja Ariadne olisivat siis seikkailleet Minokselle rakennetun Knossoksen palatsin sokkeloissa. Palatsin tuhoutumisen jälkeen tuhannen vuoden kuluttua uusi, Gortynan labyrinttiluolan kanssa kilpaileva Knossoksen labyrintti näytettiin vierailijoille ensimmäisellä vuosisadalla jaa.^[5] Kolmannella vuosisadalla eaa. Knossoksen kolikot oli leimattu labyrinttisymbolilla. Tämän aikakauden vallitseva labyrinttimuoto on yksinkertainen seitsemänkehäinen, joka on tunnettu klassisena labyrinttina.

Vaihtoehtoinen tulkinta palatsiteorialle löytyy Knossoksesta noin 3 400 vuotta vanhasta mykeneläisestä savitaulusta, jossa mainitaan ”labyrintin valtiatar”, jolle uhrattiin lahjaksi hunajaa. Tässä kuvattu labyrintti on ollut jonkinlainen muista uhripaikoista poikkeava erityinen palvontapaikka.^[6]

Tämän tulkinnan mukaan kreetalainen labyrintti toimi tanssialustana ja oli tehty Ariadnelle eikä Minokselle. Homeroksen Iliaassa^[7] kuvataan näkymä, jonka Hefaistos kaiversi Akilleen panssariin. Yksi kaiverruksen kuvista esitti tanssilattiaa ”kuten se, jonka Daedalus avarassa Knossoksen kaupungissa rakkauden lukkojen Ariadnelle”^selvennä. Labyrintin tanssi on kuvattu panssarissa, jossa ”naimisiinmenohaluiset tytöt tanssivat sen ympärillä kädet toistensa ranteissa kiinni… kiertäen pehmeästi kuin savenvalajan pyörää jaloillaan… ja juoksivat linjassa kohdatakseen toisensa.”

 

Platonin kirjoittamassa dialogissa nimeltä Euthydemos Sokrates kuvaa loogisen argumentin labyrinttimaista kulkua:

»Kun keksimme kuninkaallisen taidon ja tutkimme, olisiko se mahdollisesti omiaan tekemään onnelliseksi, jouduimme kuin labyrinttiin. Kun jo luulimme päässeemme perille, löysimmekin itsemme alkupisteestä emmekä olleet yhtään viisaampia kuin ryhtyessämme etsimään ensimmäisen kerran.^[8]»

Egyptiläinen labyrintti sijaitsi Herodotoksen ja Strabonin kuvausten mukaan itään Moeris-järvestä, vastapäätä Arsinoëa tai Crocodilopolista. Egyptologien mukaan sana merkitsee ”järven sisäänkäynnin luona oleva temppeli”.^[2]

Herodotos kuvailee toisessa historiakirjassaan labyrinttia monimutkaisena egyptiläisenä rakennuksena, ”lähellä krokotiilikaupungiksi nimettyä paikkaa”.

»Siinä on kaksitoista päällystettyä pihaa – kuusi rivissä pohjoiseen päin, kuusi etelään – portit juuri toisten porttien linjojen mukaisina. Sisällä rakennuksessa on kaksi kerrosta ja ne sisältävät kolmetuhatta huonetta, joista puolet ovat maan alla, ja toiset puolet niiden yläpuolella. Minä kuljin yläkerran huoneiden läpi, se mitä minun tulisi sanoa niistä on omat havaintoni, mutta maanalaisista huoneista voin kertoa vain mitä olen kuullut, sillä egyptiläiset estivät minua näkemästä niitä, sillä niissä on labyrintin rakentaneiden kuninkaiden hautoja ja pyhien krokotiilien hautoja. Ylemmät vastakkaiset huoneet todellakin näin ja on vaikea uskoa niitä ihmisten tekemiksi; ja monimutkaiset reitit huoneesta toiseen ja pihalta pihalle olivat loputon arvoitus minulle. Kuten me menimme pihalta sisälle huoneisiin, huoneista gallerioihin, gallerioista uusiin huoneisiin ja niistä yhä uusiin pihoihin. Jokaisen kabinetin, gallerian ja pihan katto ovat kuten seinät, kivestä. Seinät on päällystetty kaarevilla kuvioilla ja kukin kaari on viimeistelty valkoisesta marmorista ja ympäröity pylväiköllä.^[9]»

Herodotokselle kerrottiin, että maan alla olivat labyrintin rakentaneiden kuninkaiden ja pyhien krokotiilien haudat. Muiden antiikin lähteiden mukaan rakennus oli pystytetty Egyptin nomesien eli poliittisten ryhmittymien kokoontumispaikaksi, mutta on todennäköisempää, että kyse oli hautapaikasta. Labyrintti oli rakennettu Amenofis III:n kaudella, 12. dynastian aikana, vuosina 1818–1770 eaa. Labyrintin perustukset kaivettiin esiin vuonna 1888, ja niiden koko oli 300 x 250 metriä.^[2]

Roomalaisen lattian mosaiikkimallissa yksinkertainen klassinen labyrintti on muuntunut neliömäiseksi ja meanderikuvioiseksi mutta on silti tunnistettavissa. Usein mosaiikkilabyrinttien keskustassa on Minotauroksen kuva. Roomalainen meander-malli kehittyy asteittain kohti nelipoimuista keskiaikaista labyrinttia. Roomalainen labyrintti symboloi kuolemaa ja voittoisaa paluuta: Hadrumentumissa Pohjois-Afrikassa (nykyisin Sousse) roomalaisen perhehaudan lattiassa on nelipoimuinen mosaiikki, keskellä kuoleva Minotauros ja kirjoitus: HICINCLUSUS.VITAMPERDIT ”Aidattu tähän, hän menettää elämän”^[10]. Vergilius ja Dio Cassius kuvaavat Ludus Troiae -nimistä labyrinttimaista peliä jota pelattiin hautajaisrituaalien yhteydessä.

•  
  Minotauros labyrintissa, roomalainen mosaiikki, Conímbriga, Portugal
•  
  Keskiaikainen seinälabyrintti Luccan katedraalissa, Italia
•  
  Tuntemattoman ikäinen sormilabyrintti Rocky Valleyssä lähellä Tintagelia, Cornwall, Englanti
•  
  Pieni "turvelabyrintti" lähellä Dalbya, Yorkshire

 

Keskiaikainen labyrinttisuunnittelun kukoistuskausi oli 1200–1300-luvuilla goottilaisten katedraalien pääkäytävien labyrinttikuvioissa. Tunnetuimpia ovat Chartresin katedraali ja Amiensin katedraali Pohjois-Ranskassa ja Siena Toscanassa. Tätä suunnittelumallia käytettiin monissa turvelabyrinteissa Englannissa, kuten Wingissä, Rutlandissa, Hiltonissa, Cambridgeshiressa, Alkboroughissa (Pohjois-Lincolnshire), ja Saffron Waldenissa Essexissä. Myös keskiaikaisissa käsikirjoituksissa on erilaisten labyrinttien kuvia.

Pääartikkeli: Jatulintarha

Pohjois-Euroopassa rakennettiin kivilabyrintteja eli Jatulintarhoja. Nämä labyrintit sijaitsevat yleisimmin merialueilla ja ne on rakennettu enimmäkseen yksinkertaiseen klassiseen muotoon. Suurin osa näistä sijaitsee niin lähellä merenpintaa, että ne on voitu rakentaa vasta keskiajalla tai myöhemmin. Tanskassa, Gotlannissa ja Suomessa jatulintarhakuviota esiintyy myös keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa.

 

Puutarhasuunnittelussa labyrintti tai sokkelo tarkoittaa mutkikasta pensasaitojen reunustamien polkujen verkostoa. Niiden keskellä on yleensä aukea alue, jonne kävijät yrittävät löytää. Puutarhojen labyrintit on rakennettu niin, että niiden syövereistä on vaikeaa löytää keskustaa tai ulospääsyä. Puutarhalabyrintit ovat vanhojen geometristen puutarhojen perillisiä.^[2]

Tunnetuin puutarhalabyrintti sijaitsee Isossa-Britanniassa, Hampton Courtin palatsia ympäröivässä puutarhassa lähellä Lontoota. Se on toteutettu Vilhelm III:n aikana. Hampton Courtin palatsin labyrintti muodostuu kujista, joita reunustavat pensasaidat. Aidanteet olivat alun perin valkopyökkiä, jotka on sittemmin korvattu orjanlaakerilla, marjakuusilla ja muilla puilla. Labyrintin keskustaan pääsee kääntymällä heti sisään tultaessa vasempaan ja sen jälkeen kahdessa ensimmäisessä risteyksessä oikealle, ja sen jälkeen aina vasemmalle.^[2]

Muualta kuin Pohjois-Euroopasta tunnetaan kivilabyrintteja brittiläisiltä Scillyn saarilta ja Intian Tamil Nadun maakunnasta. Muissa muodoissa, kuten kaiverruksina, maalauksina ja tekstiilikuvioina, erilaisia labyrinttikuvioita tunnetaan kaikista maanosista.

Viime vuosina on virinnyt uutta mielenkiintoa labyrinttisymboleihin, mikä on inspiroinut modernien labyrinttirakennelmien tekoon, kuten Willen Park Milton Keynesissä, Gracen katedraali San Franciscossa, Taptonin puisto Chesterfieldissä ja the Labyrinthe de Harbor 16 Montrealissa.

Labyrintti-pelissä on kahden akselin suhteen kääntyvä tasopinta, jossa on labyrintti ja reikiä. Pelissä on tarkoitus kuljettaa kuula läpi labyrintin alkupisteestä loppupisteeseen reikiä välttäen. Lukemattomissa tietokoneohjelmissa ja -peleissä on käytetty labyrintteja. Labyrintit ovat esiintyneet muun muassa Tomb Raider -pelisarjassa.

Argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges käytti labyrintin ideaa novelleissaan. Hänen tapansa käyttää labyrinttia modernissa kirjallisuudessa on inspiroinut esimerkiksi teoksia Ruusun nimi (Umberto Eco) ja House of Leaves (Mark Z. Danielewski).

• Ursula K. Le Guin: Atuanin holvihaudat (Maameri-sarja)
• J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

• Kereny, Karl: Dionysos: Archetypal Image of Indestructible Life. Princeton University Press, 1976.
• Fisher, Adrian & Gerster, Georg: The Art of the Maze. Weidenfeld & Nicolson, 2002. ISBN 1-84000-573-4
• Saward, Jeff: Magical Paths. Mitchell Beazley, 2002. ISBN 1-84000-573-4
• Matthews, W.H.: Mazes and Labyrinths: Their History and Development. Dover Publications, 1927. ISBN 0-486-22614-X Linkki Bibliografia
• Eichberg, Henning: “Labyrintti. Pohjolan vanhin urheilukenttä.“ In: Esa Sironen, Arto Tiihonen & Soile Veijola (toimittaneet): Urheilukirja. Tampere: Vastapaino 1992, 61-85

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta labyrintti.

• Jeff Sawardin labyrinttisivusto
• Kansainvälinen labyrinttiyhdistys
• Moderneja malleja, artikkeleita ja tarinoita (Arkistoitu – Internet Archive)
• Labyrinttien luokituksia ja menetelmiä ratkaista ne.