Kultaranta

Kultarannan tila oli pakkohuutokaupattavana vuonna 1906 ja sen osti maanviljelysneuvos Alfred Kordelin.^[3] Hän rakennutti graniittilinnan vuosina 1914–1916, omaksi kesähuvilakseen. 19-huoneisen linnan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Talo on rakennettu Uudenkaupungin harmaasta graniitista, jota louhittiin muun muassa Lepäisten saaresta.^[4]

Alfred Kordelin ehti viettää uudessa huvilassaan vain muutaman kesän ennen murhaansa vuonna 1917. Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle. Vuonna 1922 rakennus ja sen tontti siirtyivät Suomen valtion omistukseen silloisen eduskunnan päätettyä käyttää Kultarantaa tasavallan presidentin kesäasuntona. Ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg kävi Kultarannassa vain lepäämässä, ja tasavallan presidentin kesävirka-asunnoksi Kultaranta vakiintui vasta Lauri Kristian Relanderin aikana. Sota-aikana Kultarannassa oli hiljaista. Risto Ryti kävi presidentin kesäasunnolla vain virkatehtävissä. Carl Gustaf Emil Mannerheim vieraili Kultarannassa, mutta heikon terveytensä takia ei viettänyt kesiä siellä.^[3]

Kesällä 2010 järjestettiin ensimmäinen taidenäyttely Kultarannassa.^[5] Näytteillä oli kuvanveistäjä Kari Huhtamon 10 abstraktia teräsveistosta.^[6] Näyttely pidettiin ulkona Kultarannan puutarhassa ja presidentti Tarja Halosen mukaan on mahdollista, että Kultarannasta tulisi pysyvä veistospuisto tai näyttelyistä jokavuotinen traditio.^[5] Näin kävikin, ja kesällä 2018 oli kahdeksas kerta kun Tasavallan presidentin kanslia ja Alfred Kordelinin säätiö järjestivät veistosnäyttelyn yhteistyössä. Näyttelyssä oli teoksia 11 taiteilijalta, muiden muassa Emil Wikströmiltä ja Viktor Janssonilta. Alkuvuosina näyttely oli taiteilijakohtainen, myöhemmin näytteillä oli samanaikaisesti eri taiteilijoiden teoksia.^[7]

•  
  Presidentti Lauri Kristian Relander puolisoineen Kultarannassa
•  
  Presidenttipari Relander Kultarannassa noin vuonna 1927
•  
  Pehr Evind Svinhufvud ja Ellen Svinhufvud Kultarannassa
•  
  Tasavallan presidentti Kyösti Kallio pelaamassa tennistä Kultarannassa
•  
  Presidentti Kekkonen ja U Thant Kultarannassa 1962

 

Kultarannan päärakennus, graniittilinna Villa Kultaranta, rakennettiin vuosina 1913–1916. Alun perin linna piti rakentaa rantaan, mutta Sonck muutti päärakennuksen rakennuspaikan 18 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevalle kalliolle.^[3] Sisäosat korjattiin ja linnaa laajennettiin vuonna 1929. Nykyään se käsittää 19 huonetta. Linnan alakerrassa sijaitsevat juhla- ja asuinhuoneet, yläkerrassa ovat makuu- ja vierashuoneet. Linnan torniin johtavat marmoriportaat ja tornista on hyvät näkymät viereiseen Naantalin kaupunkiin ja huvilatilan puistoon. Alkuperäinen sisustus ei ole säilynyt, vaan suurin osa alkuperäisestä kalustosta päätyi myyntiin huutokaupassa. Alkuperäisestä sisustuksesta on jäljellä vain verannan terassikalusteet sekä kultaisen salongin yksi tuoli. Yleensä ottaen linnan sisäosat ovat kokeneet suuria muutoksia 1920-luvun kunnostustöissä, esimerkiksi kultaisen salongin holvikaaren mallinen tähtitaivaskatto on myöhemmin muutettu tasakatoksi.

Presidentin ollessa paikalla Kultarannan tornissa liehuu Tasavallan presidentin lippu. Lipun nostaa venekuljetuksista vastaava aliupseeri.

 

 

Kultaranta: 1 Villa Kultaranta, 2 Portinvartijan asunto, 3 Karhupaviljonki, 4 Puutarhamestarin huvila, 5 Puutarhapaviljonki, 6 Munkkimäki, 7 Puutarhan lipunmyynti

Itse päärakennuksen lisäksi huvilatilaan kuuluu useita muita rakennuksia, kuten Munkkimäki ja Pikkulinna, jotka ovat pääasiassa henkilökunnan käytössä. Työntekijöiden asuntolana toimiva Munkkimäki tunnetaan myös nimellä Villa Waltonen.

Vuonna 2000 valmistui kaksikerroksinen Vierasmaja aivan merenrannan läheisyyteen. Vierasmajan ensimmäiset käyttäjät olivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia.

 

Kultarannan puutarhan suunnittelivat Helsingin kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja hänen poikansa Paul Olsson vuosina 1914–1915. Puutarha jakaantuu kolmeen osaan: metsäpuistoon, muotopuutarhaan ja hyötypuutarhaan.^[1]

Metsäpuutarha on alueista vanhin ja se ympäröi päärakennusta. Pohjoispuolella sijaitseva puisto on säilytetty lähes koskemattomassa luonnontilassa, aluetta on puhdistettu ja sinne on rakennettu vain muutamia hiekkateitä. Paikalla sijaitsi aikoinaan Kordelinin rakennuttama rattikelkkarata, silloin ainoa Suomessa.^[1]

Muotopuutarha on 16 hehtaarin suuruinen alue, jota kutsutaan medaljongiksi. Se on Kultarannan puutarhan keskeisin osa^[1] ja käsittää 7 500 ruusua ja seitsemän lajiketta: muun muassa ruusut, "Tellervo", "Astrid Lindgren",^[8] "Presidentti Kekkonen" ja "Tarja Halonen". Sen muita osia ovat punatarha, sinitarha, pergola, huvimajat, vesialtaat ja kuusiaitojen reunustamat "diplomaattikäytävät".^[1]

Presidentin vihannekset, marjat ja kukat saadaan ympärivuotisesti Kultarannan kasvihuoneista, joiden pinta-ala on 1000 neliömetriä.^[1] Hyötytarha tuottaa presidentin talouteen esimerkiksi porkkanaa, lanttua, perunaa, salaatteja, yrttejä, papuja ja herneitä sekä useita marjoja, kuten herukoita, mansikoita ja pensasmustikoita. Hyötytarhan kasvihuoneissa kasvatetaan esimerkiksi lähes kaikki itsenäisyyspäivän kukka-asetelmiin tarvittavat kasvit.

 

Ensimmäinen Kultarannassa vieraillut valtionpäämies oli Ruotsin kuningas Kustaa V vuonna 1927.^[3] Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, Edinburghin herttua vierailivat vuonna 1976.^[9] Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush 1983.^[10]

Presidentti Tarja Halosen aikana Kultarannassa vierailivat muun muassa Venäjän presidentti Vladimir Putin kahdesti,^[3] Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kahdesti^[11], YK:n pääsihteeri Kofi Annan, Unkarin presidentti Ferenc Mádl, Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga,^[3] FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf 2002^[12], Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi 2004 ^[13] ja Pakistanin presidentti Pervez Musharraf 2004.^[14] Arvovieraita varten presidenteillä on ollut käytössään myös Kultaranta-nimisiä veneitä, joiden kyydissä useat valtionjohtajat seuralaisineen ovat saaneet tutustua Turun saariston luontoon.

 

• Mäntyniemi, Suomen presidentin virka-asunto
• Presidentinlinna, Suomen presidentin edustusasunto
• Kesäranta, Suomen pääministerin virka-asunto

• Heikkilä, Hannu (toim.): Kultaranta. (Kirjokansi, 61) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 2323-7392 ISBN 978-952-222-552-8
• Ruoff, Eeva: Kultaranta. Gullranda. A summer home in Finland. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21016-1
• Uino, Pirjo, 1982. Villa Gullrandas trädgårdsarkitektur. Finskt Museum 1980 (87. årg.), s. 33–85. Helsingfors.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultaranta.

• Kultarannan esittely tasavallan presidentin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kultarannan esittely Naantalin kaupungin sivustolla
• Kultarannan esittely ja vierailu Naantalin matkailun sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kesäinen päivä Kultarannassa. Suomen Kuvalehti 7.8.1920, nro 31, s. 8. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
• Käynti Alfred Kordelinin rakennuttamassa Kultarannassa, tasavallan presidentin kesäasunnossa, Helsingin Sanomat, 17.09.1939, nro 250, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

• Gullranda hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)