Kokapensaat

Kokapensaat saattavat kasvaa kolmemetrisiksi ja viihtyvät sekä kosteilla että kuivilla alueilla 500–1500 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Kokapensaista suurin osa kasvaa pensaina tai pieninä puina Etelä-Amerikan viidakoissa tai niityillä. Erityisen hyvin kokapensaat kasvavat Andien itäosissa sekä Amazonin alueella. Pensaiden lehdet ovat soikeita ja tumman- tai kellertävänvihreitä, kukat taas kellertävänvalkoisia ja melko mitäänsanomattomia. Tiheän kasvillisuuden joukosta kasveja on usein vaikeata erottaa. Kokalajeista useimmat kasvavat Keski- ja Etelä-Brasiliassa.

Kaiken kaikkiaan kokapensaita kasvaa luontaisina Väli- ja Etelä-Amerikan lisäksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa^[2].

Vain kaksi lajia, Erythroxylum coca ja Erythroxylum novogranatense sisältävät niin paljon kokaiinia, että niitä kannattaa viljellä päihdetuotantoa varten.

Kokapensaita on viljelty Andeilla vuosisatojen ajan. Andeilla elävät kansat ovat pureskelleet kokapensaan lehtiä helpottaakseen vuoristoilmanalassa kiipeämistä. 1980-luvulta alkaen kasvit ovat saaneet huonoa mainetta, koska niistä voidaan valmistaa kokaiinia. Maailman kokaiini on suurelta osalta peräisin Etelä-Amerikasta. Kolumbia on maailman suurin kokaiinin tuottaja, Peru toiseksi suurin.

Alkuperäisväestöllä on tapana kuivata lehdet ja jauhaa ne huhmareilla. Kokapulveri sekoitetaan sitten tuhkaan, poltettuun kalkkikiveen tai Cecropia- ja Pourouma-kasvien (mulperikasveja Moraceae) poltettuihin lehtiin. Sekoitusta käytetään purumällinä, joka niellään hitaasti pieninä palasina.^lähde?

 

Kokaviljelmät (Cocales) peittävät nykyään Bolivian, Perun, Ecuadorin ja Kolumbian porrastettuja rinteitä. Viljelmien koot vaihtelevat suurista plantaaseista pieniin perheviljelmiin. Kokanviljelyn menetelmät ovat pysyneet pohjimmiltaan muuttumattomina vuosisatojen ajan. Kokaa käytetään salaatin tavoin ja siitä tehdään teetä. Lehdillä on piristäviä vaikutuksia, ja se auttaa korkealla vuoren rinteillä vähähappisessa ilmassa päänsärkyyn. Lehtiä on käytetty myös leipien ja pastan mausteena, hammastahnoissa, pastilleissa, virvoitusjuomissa, shampoossa ja alkoholin maustamiseen.^[3] Myös Perussa käsittelemättömien kokan lehtien käyttö on laillista, ja niitä voi nähdä vuoristossa vaikkapa hotellin aamiaispöydässä.

Kokaviljelmä voi muodostua yhdestä pellosta ja olkikattoisesta vajasta. Vajassa kasvatetaan pieniä taimia, kunnes ne ovat 45 senttimetrin korkuisia. Sen jälkeen taimet istutetaan riveihin. Viiden vuoden kuluttua pensaat ovat täysikasvuisia eli 2–3 metrin mittaisia. Sato voidaan korjata 3–4 kertaa vuodessa, kunnes pensaat ovat 20–50 vuoden ikäisiä.

Tyypillisimmät sadonkorjuuajat ovat maaliskuu, kesäkuu, ja loka–marraskuu. Vuoden viimeistä sadonkorjuuta kutsutaan Kaikkien pyhien sadonkorjuuksi. Lehdet poimitaan ja levitetään sitten ohueksi kerrokseksi kuivumaan aurinkoon. Kuivaus lopetetaan ennen kuin lehdistä tulee hauraita. Ne saavat säilyttää muotonsa ja kiiltonsa, ja jos niitä säilytetään oikein, ne säilyvät vuosikausia.

Suuria Erythroxylum coca -viljelmiä on Argentiinassa, Länsi-Brasiliassa, Boliviassa, Perussa ja Kolumbiassa. Viljeltynä koka kasvaa jopa 2000 metrin korkeudella.

Coca-Cola Company ostaa kokalehtiä kuuluisan, salaisen virvoitusjuomareseptinsä raaka-aineiksi. Perusta yhtiö ostaa noin 115 tonnia ja Boliviasta 105 tonnia lehtiä vuosittain. Myös esimerkiksi Red Bull -energiajuoman valmistamiseen käytetään kokapensaan lehtiä. Red Bull -juomaa valmistavan yhtiön mukaan kokapensaan lehtiä, joista kokaiini on poistettu, käytetään aivan yleisesti makuaineena elintarviketeollisuudessa. Periaatteessa kokaiini poistetaan lehdistä, eikä sitä päädy mihinkään niistä juomista, joissa sitä käytetään makuaineena. Toukokuussa 2009 kohua herätti kahden Saksan osavaltion päätös vetää myynnistä Red Bull -energiajuomaa, koska joistakin juomista oli löytynyt kokaiinin jäänteitä.^[4][5]

YK on kieltänyt koka-tuotteiden kaupan, mistä Coca-Cola Company on saanut poikkeusluvan, joten tuotteita ei voi viedä ulkomaille sopimukseen liittyneihin maihin.

Vuonna 2009 Bolivian perustuslakia muutettiin niin, että se määrää kokan perinteisen käytön suojeltavaksi kansanperinteeksi. Uusi perustuslaki joutui kuitenkin ristiriitaan YK:n huumesopimuksen kanssa ja Bolivia vetäytyi huumesopimuksesta vuonna 2012. Seuraavana vuonna YK myönsi Bolivialle erivapauden, joka sallii kokalehtien käytön Boliviassa ja maa allekirjoitti huumesopimuksen uudelleen. Poikkeuksen vastustajat pelkäsivät, että Bolivialle annettu poikkeus lisää kokan viljelyä ja kokaiinintuotantoon päätyvän kokan määrää.^[6] Bolivian hallitus kuitenkin aktiivisesti torjuu kokan ylituotantoa ja huumeiden salakuljetusta. YK:n tutkimuksen mukaan kokapensaiden viljely väheni Boliviassa noin yhdeksän prosenttia vuonna 2013 ja kokaa viljeltiin Boliviassa vähiten sitten vuoden 2002. Bolivia on maailman kolmanneksi suurin kokaiinin tuottaja Perun ja Kolumbian jälkeen.^[7]

Yhdysvallat käyttää useita miljardeja dollareita vuodessa kokaiiniviljelmien tuhoamiseen. Tuhoamista tehdään mm. ilmaruiskutuksilla, jotka tappavat kasvit. Kokaiiniviljelmiä ei ole onnistuttu tuhoamaan. Vuonna 2007 Kolumbiassa kasvatettiin lähes yhtä paljon kokaa kuin ruiskutusten alkaessa vuonna 2000. Viljely on siirtynyt suurilta pelloilta pienempiin palstoihin. Kolumbia saa avustusta tarkoitukseen noin neljä miljardia dollaria vuodessa. Lentoruiskutusten on syytetty myös saastuttavan ympäristöä ja pilaavan pohjavedet, mikä oli vuoden 2007 alun Ecuadorin ja Kolumbian välirikon syy.

• Just Say Coca Newsweek 29.10.2006
• Colombian farmers launch Coke rivals BBC 1.2.2006
• Deep in the Colombian Jungle, Coca Still Thrives NPR 3.4.2007

• Piippo, Sinikka & Salo, Ulla: ”Kokapensas”, Mielen ja rakkauden kasvit, s. 34–38. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28943-4

• Kokanviljely on osa Andien intiaanien kulttuuria Ylen Elävä Arkisto.
• Bolivia uhittelee Coca-Colalle Yle 4.4.2007.