Konsekraatio

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa uhrivirren aikana pappi kattaa ehtoollispöydän valmiiksi. Prefaation eli ylistysrukouksen jälkeen pappi lausuu asetussanat, jotka perustuvat synoptisten evankeliumien kuvaukseen viimeisestä ehtoollisesta. Ne alkavat sanoilla Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin... Konsekraation ja ehtoollisen nauttimisen välissä luetaan vielä Isä meidän -rukous ja lauletaan Agnus Dei.^[5]

Luterilaisen teologian mukaan konsekraation jälkeen Kristus on läsnä ehtoollisleivässä ja -viinissä ehtoollisen nauttijan henkilökohtaisesta uskosta riippumatta, mutta leipä ja viini ovat yhä myös leipää ja viiniä. Tätä näkemystä kutsutaan konsubstantiaatio-opiksi. Reformoitujen kirkkojen opetuksen mukaan leipä ja viini ovat vain Kristuksen ruumin ja veren vertauksena, ja Kristuksen läsnäolo on riippuvainen henkilökohtaisesta uskosta. Roomalaiskatolinen kirkko noudattaa transsubstantiaatio-oppia, jonka mukaan leipä ja viini menettävät konsekraatiossa luonnollisen olemuksensa, ja ovat sen jälkeen enää ainoastaan Kristuksen ruumis ja veri. Tämä käsitys perustuu Matteuksen evankeliumin viimeisiin sanoihin, Et ecce ego vobiscum sum omnibus diebus usque ad consummationem saeculi, ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”^[6]