Kiko

Kiko oli yksi 1990-luvun menestyneimmistä jalkapalloilijoista, jonka ura kuitenkin päättyi ennenaikaisesti loukkaantumisten takia. Hän oli Cádizin kasvatti ja edusti seuraa ensimmäisen kerran Espanjan pääsarjassa kaudella 1990–1991. Vuonna 1993 Kiko siirtyi Atlético Madridiin, jossa hän pelasi kaikkiaan kahdeksan kautta. Hän kuului kaudella 1995–1996 tuplamestaruuden voittaneeseen kokoonpanoon. Atléticon pudottua kaudella 1999–2000 Espanjan pääsarjasta Kiko ei monen muun tähtipelaajan tavoin jättänyt seuraansa, vaan jatkoi Atléticon riveissä tavoitteena pikainen nousu. Kiko päätti pelaajauransa lopulta Extremadurassa vuonna 2002. Kikon pääsarjaura kattoi kaikkiaan 271 ottelua, joissa hän teki 60 maalia.

Kiko teki ensiesiintymisensä Espanjan maajoukkueessa Latviaa vastaan pelatussa ottelussa vuonna 1992. Myöhemmin hän edusti maataan vuoden 1996 EM-kilpailuissa Englannissa sekä vuoden 1998 MM-kilpailuissa Ranskassa. Kaikkiaan Kiko pelasi 28 maaottelua, joissa hän teki viisi maalia. Junioritasolla hän oli mukana voittamassa olympiakultaa vuoden 1992 kesäolympialaisissa Barcelonassa.

 

Pelaajauransa jälkeen Kiko on toiminut jalkapallokommentaattorina espanjalaisilla televisio- ja radioasemilla.

Hyökkääjä Fernando Torres pitää Kikoa suurena esikuvanaan ja omisti vuoden 2006 MM-kilpailuiden Tunisia-ottelussa tekemänsä voittomaalin juuri Kikolle. Toinen Kikoa esikuvanaan pitävä nykyjalkapalloilija on hyökkääjä Dani Güiza. Alun perin jereziläinen Güiza juhlii jokaista tekemäänsä maalia niin sanotulla jousimiestuuletuksella, jonka Kiko kehitti ja teki tunnetuksi Atléticon vuosinaan. Kiko myös valmensi Güizaa tämän nuoruudessa ja tuuletus on kunnianosoitus vanhalle oppi-isälle.^[1]

Kikon kotikunnassa Jerezissä on hänen mukaansa nimetty urheiluhalli Polideportivo Kiko Narváez.