Kiinteistörekisteri

Rekisteriyksiköt yksilöidään neliosaisella kiinteistötunnuksella, joka muodostuu kunta-, sijaintialue-, ryhmä- ja yksikkönumerosta. Sijaintialue tarkoittaa yleensä rekisterikylää tai kunnanosaa ja ryhmä taloa tai korttelia. Vuoden 2013 sijaintialueluettelon perusteella sijaintialueiden kokonaismäärä oli 18 281 kappaletta.^[3]

Kiinteistörekisteriin merkitään rekisteriyksikköä koskevina tietoina kiinteistötunnus, yksikön perustamistiedot, pinta-ala, osuudet yhteisiin alueisiin sekä tietoja erilaisista kiinteistön käyttöön vaikuttavista oikeuksista ja rajoituksista. Rekisteristä selviävät myös kiinteistön alueella olevat määräalat ja kiinteistöstä luovutetut yhteisalueosuudet. Määräalat ja yhteisalueosuudet yksilöidään määräalatunnuksella, joka muodostuu kiinteistötunnuksesta lisättynä kirjaimella M ja numerolla (yleensä 601, 602 jne). Määräala lakkaa kiinteistörekisterissä silloin, kun siitä on muodostettu kiinteistö tai kun se on liitetty ennestään olevaan kiinteistöön.

Kiinteistörekisterin tiedot muuttuvat jatkuvasti ja ne perustuvat maanmittaustoimituksiin ja viranomaisten tekemiin päätöksiin. Vanhimmat tiedot juontavat 1700-luvulla tehtyihin toimituksiin. Kiinteistörekisteri syntyi kunnittain vuosina 1978–1995 sitä mukaa, kun maarekisteri ja kaupunkien tonttikirjat tallennettiin sähköiseen muotoon.^[4]

Kiinteistöinä kiinteistörekisteriin merkitään tilat (2 228 000 kpl vuoden 2011 alussa), tontit (394 000 kpl), yleiset alueet (15 600 kpl), valtion metsämaat (497 kpl), valtion alueella olevat suojelualueet (440 kpl), lunastusyksiköt (37 200 kpl), yleisiin tarpeisiin erotetut alueet (258 kpl), erilliset vesijätöt (429) ja yleiset vesialueet (93 kpl). Muina rekisteriyksikköinä kiinteistörekisteriin merkitään usealle kiinteistölle yhteisesti kuuluvat alueet (46 900 kpl) ja tieoikeudella hallittavat maanteiden liitännäisalueet (1 400 kpl).

Kiinteistörekisterin sijaintitiedot esitetään kiinteistörekisterikartassa. Kiinteistörekisterikartta osoittaa rekisteriyksiköiden rajat ja yksiköiden tunnistamiseen tarvittavat tiedot (kiinteistötunnus tai sen osa).

Karttaan merkitään myös:

• kiinteistörekisteriin merkityn määräalan tunnus ja sijainti
• kiinteistörekisteriin merkityt rasitteet sekä käyttöoikeudet ja käyttörajoitukset
• voimassa olevan asemakaavan ja yleiskaavan raja

Kartan sijaintitiedoissa voi olla epätarkkuutta, koska läheskään kaikista rajapyykeistä ei ole tarkkoja koordinaatteja. Kiinteistörekisterikarttaa tarkemmin rekisteriyksiköiden alueelliset ulottuvuudet selviävät toimitusasiakirjoista ja maastosta.

Aikaisemmin perustettuja rasitteita, käyttöoikeuksia ja rajoituksia saattaa puuttua kiinteistörekisterikartalta johtuen eri aikoina voimassa olleista rekisteröintitavoista. Maanmittauslaitos ja kiinteistörekisteriä pitävät kunnat perusparantavat kiinteistörekisterikarttaa ja antavat tarkempia tietoja kiinteistörekisterikartalta puuttuvista tiedoista.

Kiinteistörekisterikartan tulosteita voi ostaa Maanmittauslaitoksesta ja kunnista. Karttapaikalla, Maanmittauslaitoksen asiointipalvelussa ja eräiden kuntien palveluissa voi ilman maksua tarkastella kiinteistörajoja ja -tunnuksia.

Kiinteistörekisteri on julkinen ja jokaisella on oikeus saada luettavakseen kiinteistörekisterin tietoja. Kiinteistöä tai muuta rekisteriyksikköä koskevat tiedot esitetään kiinteistörekisteristä tulostettavalla kiinteistörekisteriotteella tai tulosteella. Kiinteistörekisteriotteita saa maksua vastaan Maanmittauslaitoksesta, kunnista sekä Digi- ja väestötietovirastosta. Rekisterin tulosteita voivat edellisten lisäksi antaa asiakkaille esimerkiksi kiinteistönvälittäjät ja pankit.

Kiinteistörekisterin tietoja voi selata maksullisen KTJ-selaintietopalvelun kautta. Palvelu on tarkoitettu viranomaisille ja sellaisille ammattimaisille käyttäjille, joille voidaan myöntää käyttölupa.

Omien kiinteistöjen tietoja voi selata maksutta Maanmittauslaitoksen asiointipalvelussa.

Yhdysvalloissa Bureau of Land Managementin (BLM) maanmittauslaitoksessa pidetään kirjaa kaikista julkisista maa-alueista.^[5][6] Tällaiset kartoitukset edellyttävät usein maankäytön historian, oikeudellisten raporttien ja muiden asiakirjojen yksityiskohtaista tutkimista. Public Lands Survey System on Yhdysvaltojen katasterimittausjärjestelmä, joka perustettiin lainsäädännöllä vuonna 1785 sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli kansainvälisesti tunnustettu.^[7] Dominion Land Survey on samanlainen Länsi-Kanadassa suoritettu maanmittausjärjestelmä, joka aloitettiin vuonna 1871 sen jälkeen, kun Kanada oli perustettu vuonna 1867.

Vuonna 1836 kuninkaallisten insinöörien eversti Robert Dawson ehdotti maanmittausta, joka perustui kokemuksiin, joita hän oli saanut Tithe Commissionin palveluksessa.^[8]

Venäjän keisarikunnan aikana maanmittauksella tarkoitettiin tilan arvonmääritystä, jotta sen tulot saatiin selville ja maasta voitiin määrätä oikeudenmukaiset verot. Nykyään katasterimittauksen aikana saadut tiedot kirjataan Rosreestr-tietokantaan.^[9] Tällaisen prosessin aikana yksi tärkeimmistä seikoista on suunnitteluratkaisun yhteensovittaminen naapurialueiden omistajien kanssa.

Keskiajalta lähtien ranskankielisessä Belgiassa (Liègen ja Namurin ympäristössä) on ollut käytössä cerclemenage-nimisiä maarekistereitä, joiden tarkoituksena on ollut määritellä kartanoiden ja erityisesti läänitysten rajat. Tästä termistä on useita muunnelmia. Belgian maarekisteri kehittyi alun perin ranskalaisesta maarekisteristä ennen vuotta 1830, jolloin vallankumous ja Belgian perustuslaki hyväksyttiin.^[10] Aluksi Belgian nuori maarekisterihallinto noudatti edelleen Napoleonin hallinnon aikana tehtyjä päätöksiä.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiinteistörekisteri.

• Maanmittauslaitos: Tietoja kiinteistörekisteristä
• Maanmittauslaitos: Kiinteistörekisterin laatupuutteet (Arkistoitu – Internet Archive)
• Finlex: Kiinteistörekisterilaki
• Finlex: Kiinteistörekisteriasetus^{[vanhentunut linkki]}
• Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 4.3.2016.
• Kansalaisen Karttapaikka (Kiinteistöjen rajat ja tunnukset sisältävä karttapalvelu) Maanmittauslaitos.