Keski-ikä

Psykologiassa keski-ikä ajoitetaan usein jonnekin 35–60 ikävuoden välille. Ihmiset määrittelevät keski-iän kuitenkin hyvin eri tavoin. Nuoret määrittelevät keski-iän yleensä alkavaksi nuorempana kuin mitä vanhemmat sen määrittelevät alkavan. Määrittelyä vaikeuttaa myös se, että ikä ei nykyaikana määrää ihmisen valintoja niin kuin ennen.^[2]

Nykyaikana keski-iän ajoituksen on arveltu siirtyneen aiempaa myöhemmäksi. Tämän syyksi on esitetty se, että ihmiset elävät nykyisin aiempaa vanhemmiksi, ihmisten työurat pitenevät, ja ihmiset saavat lapsia ja ensimmäisen vakituisen työpaikkansa aiempaa vanhempina.^[2]

Keski-ikään liittyy useita väistämättömiä fysiologisia muutoksia, joiden voimakkuuteen voi kuitenkin vaikuttaa elintavoilla. Keski-ikäinen ihminen menettää lihasmassastaan noin 3–8 prosenttia vuosikymmentä kohti. Myös luumassa alkaa vähentyä keski-iän alkuvuosina 35–40 vuoden iässä. Vaihdevuosien jälkeen naiset saattavat menettää jopa 5–10 prosenttia luumassastaan vuodessa. Keski-iässä ihmisen lähinäkö heikkenee, ja hän yleensä lihoo. Keski-ikäiset miehet lihovat vatsan kohdalta, naiset vyötäröstä ja käsivarsista. Naiset menettävät lisääntymiskykynsä kokonaan vaihdevuosien seurauksena noin 50 vuoden iässä, ja miestenkin hedelmällisyys heikkenee keski-iän aikana sukupuolihormonien erityksen vähentyessä.^[3]

Evoluutiobiologi Markus J. Rantalan mukaan naisella ei biologisessa mielessä ole keski-ikää, vaan naisen lisääntymisikää seuraa vaihdevuosien jälkeinen aika. Miehen evoluutiobiologisen keski-iän alun Rantala ajoittaa noin 30. ikävuoteen, jolloin miehen sukupuolihormonitoiminta kääntyy tasaiseen laskuun. Miehen keski-ikä loppuu siihen, kun hän menettää kyvyn hankkia lisääntymiskumppaneita.^[4]

Ihmisen aivot säilyvät keski-iässä toimintakykyisinä ja voivat joissakin suhteissa jopa kehittyä nuoren aikuisen aivoja tehokkaammiksi. Keski-ikäisten on havaittu käyttävän aivoistaan suurempaa osaa erilaisten tehtävien ratkaisussa kuin nuoret aikuiset. Keski-ikäiset menestyvät nuoria aikuisia paremmin esimerkiksi sanallisissa testeissä, tilanhahmotuksessa, yksinkertaisessa matematiikassa ja käsitteellisessä päättelyssä. Keski-ikäiset ihmiset ovat myös nuoria vakaampia, vähemmän neuroottisia sekä parempia sosiaalisissa tilanteissa. Keski-ikäisten on lisäksi tutkimuksissa havaittu tekevän parempia taloudellisia päätöksiä kuin nuoret aikuiset. Toisaalta keski-ikäisen aivot toimivat hiukan hitaammin kuin nuorten aivot, ja muisti voi olla heikompi.^[5]

Psykoanalyytikko Erik H. Erikson puhuu ”keski-iän kriisistä” ihmisen elämänvaiheita kuvaavassa teoriassaan. Kriisillä hän tarkoittaa esimerkiksi keski-ikäisen pohdiskelua siitä, miten huolehtia uuden sukupolven kehityksestä.^[4] Keski-ikäisillä ei ole kuitenkaan havaittu mitään yleismaailmallista ikäkriisiä, vaan keski-ikäisten mahdolliset kriisit johtuvat yksilöllisistä syistä.^[6]

Useimmat ihmiset saavuttavat keski-iän puolivälissä sosiaalisen asemansa, vastuunsa ja ansiotasonsa huippukohdan. Keski-ikäisen tyytyväisyys töissä ei kuitenkaan ole keskimäärin yhtä korkealla tasolla kuin nuoren aikuisen.^[6]

Useimmat keski-ikäiset ovat naimisissa tai jo eronneet. Nykyaikana naimattomien keski-ikäisten osuus on kasvanut aiemmasta, ja myös avioerojen määrä on kasvussa. Joillakin keski-ikäisillä on kotona asuvia lapsia, ja jotkut pitävät huolta omista ikääntyvistä vanhemmistaan.^[6]

• Kaartinen, Marjo & Salmi, Hannu (toim.): Keski-ikä: kulttuurihistoria. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-243-7

•   Sitaatteja aiheesta Keski-ikä Wikisitaateissa