Karl Sigismund Kunth

Hänestä tuli aluksi kauppa-apulainen Berliinissä vuonna 1806, mutta hän tutustui Alexander von Humboldtiin, joka hankki hänelle varat yliopiston luennoille osallistumiseen ja vei hänet apulaisekseen Pariisiin vuonna 1813. Vuosina 1813–1819 Kunth käytti aikansa Humboldtin ja Aimé Bonplandin Amerikan-matkaltaan tuoman runsaan kasvitieteellisen aineiston määrittelyyn ja järjestämiseen. Palattuaan Berliiniin vuonna 1820 hänestä tuli Berliinin yliopiston kasvitieteen professori ja kasvitieteellisen puutarhan varajohtaja, ja vuonna 1829 hänet valittiin Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Samana vuonna hän purjehti Etelä-Amerikkaan ja vieraili kolmen vuoden matkan aikana Chilessä, Perussa, Brasiliassa, Venezuelassa, Keski-Amerikassa ja Länsi-Intiassa. Kunth kokosi yhden suurimmista yksittäisen henkilön omistamista herbaarioista, johon kuului 55 000 lajia. Hänen kuolemansa jälkeen Preussin hallitus osti hänen kokoelmansa, ja siitä tuli osa Berliinin kuninkaallista herbaariota.^[1][2]

Kunthin teoksistaan mainittakoon Nova genera et species plantarum quas in peregrinatione ad plagam aequinoctialem orbis novi collegerunt Bonpland et Humboldt (1815–1825), Les mimosées et autres plantes légumineuses du nouveau continent (1819), Synopsis plantarum quas in itinere ad plagam æquinoctialem orbis novi collegerunt Humboldt et Bonpland (1822–1823), Les graminées de l'Amérique du Sud (1825–1833). Nämä neljä teosta muodostavat Humboldtin ja Bonplandin Voyage dans l'interieur de l'Amérique -teoksen osat 3. ja 4. Hän myös kirjoitti teokset Handbuch der Botanik (1831), Enumeratio plantarum omnium hucusque cognitarum, secundum familias naturales disposita, adjectis characteribus, differentiis, et synonymis (1833–1850), Lehrbuch der Botanik (1847) ja Les melastomées et autres plantes légumineuses de l'Amerique du Sud, joka on jatkoa Bonplandin teokselle (1847–1852).^[1][2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Sigismund Kunth Wikimedia Commonsissa