Kaarle VII (Ranska)

Kaarle VII oli Kaarle VI:n ja Isabella Baijerilaisen nuorin eloon jäänyt poika, viides dauphin, joka toimi isänsä sijaishallitsijana vuodesta 1418 lähtien.^[2][1] Isän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala: Kaarle VI oli sopinut Troyes’n sopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuningas Henrik V:n ja Catherine de Valois'n poika Henrik VI, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.

Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielisairauden aiheuttamasta erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi.^[1] Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Pariisissa Notre Damessa, mutta hän jäi varjohallitsijaksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin^[1] ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta.

Kaarle VII:n kruunajaisissa Kaarle VI:n kuoleman jälkeen käytettiin ensi kertaa tunnettua lausahdusta ”Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas!” (ransk. Le Roi est mort. Vive le Roi!).

Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattisotilaitten armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin enemmän huomiota kyvykkyyteen kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin, kutsuntoja järjestettiin ja taistelutaktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan.^[1]

Kaarle VII perusti myös Poitiers’n yliopiston vuonna 1432, ja hänen hallituskaudellaan kansalaisten vauraus lisääntyi. Vaikka häntä onkin joskus arvosteltu päättämättömyyden takia, hän onnistui parantamaan valtakunnan poliittista ja taloudellista asemaa huomattavan paljon lähes neljänkymmenen hallitusvuotensa aikana.^[1]

 

Kaarle VII kihlattiin 9-vuotiaana pikkuserkkunsa Marie d'Anjoun kanssa vuonna 1413, ja heidät vihittiin joulukuussa 1422. Marian vanhemmat olivat Anjoun herttua Ludvig II ja Aragonian prinsessa Jolanda. Kaarle VII oli nuoruudestaan alkaen anoppinsa Jolandan vaikutusvallan alainen,^[1] mutta vaimonsa mielipiteistä hän ei ollut suuremmin kiinnostunut. Kaarlen ja Marien 24 vuotta kestäneen avioliiton aikana syntyi 14 lasta, joista kuusi eli aikuisikään asti.^[3]

• Louis, Ludvig XI (3. heinäkuuta 1423 – 30. elokuuta 1483), avioitui vuonna 1436 Skotlannin 12-vuotiaan prinsessa Margaret Stewartin kanssa (1424–1445), ei jälkeläisiä. Avioitui toisen kerran vuonna 1451 Savoijin prinsessa Charlotten (1441–1483) kanssa, heillä oli kahdeksan lasta.
• Jean (k. 19. syyskuuta 1426), kuoli muutaman tunnin ikäisenä
• Radegnde (1425 tai elokuu 1428 – 19. maaliskuuta 1445), kihlattiin Itävallan arkkiherttua Sigismundille 1430, kuoli 17-vuotiaana keuhkoinfektioon
• Catherine (1428 – 13. heinäkuuta 1446), avioitui Burgundin herttua Kaarle Rohkean kanssa, ei jälkeläisiä
• Jacques (1432 – 2. maaliskuuta 1437), kuoli viisivuotiaana
• Yolande (23. syyskuuta 1434 – 23.–29. elokuuta 1478), avioitui 1452 Savoijin herttua Amadeus IX:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä. Puolison kuoleman jälkeen hän oli Savoijin sijaishallitsija.
• Jeanne (4. toukokuuta 1435 – 4. toukokuuta 1482), avioitui Bourbonin herttua Jean II:n (1426–1488) kanssa
• Philippe (4. helmikuuta 1436 – 11. kesäkuuta 1436), kuoli alle viiden kuukauden ikäisenä
• Marguerite (toukokuu 1437 – 24 heinäkuuta 1438), kuoli vuoden ikäisenä
• kaksoset Marie ja Jeanne (7. syyskuuta 1438) – 14. helmikuuta 1439; – 26. joulukuuta 1446), Marie kuoli alle yksivuotiaana ja Jeanne 8-vuotiaana
• Isabelle/Marie (k. 1441), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Madeleine (1. joulukuuta 1443 – 21. tammikuuta 1495), avioitui Vianan ruhtinas Gaston de Foix'n (1445–1470) kanssa, joka oli Blanka I Navarralaisen tyttärenpoika, heillä oli jälkeläisiä
• Charles (12. joulukuuta 1446 – 24. toukokuuta 1472), kuoli 27-vuotiaana naimattomana tuberkuloosin ja sukupuolitaudin yhteisvaikutuksesta, hänellä oli aviottomia jälkeläisiä rakastajattarensa Colette de Chambes'n kanssa.

 

Hänellä oli myös kolme tunnustettua aviotonta tytärtä virallisen rakastajattarensa Agnès Sorelin (n. 1422–1450) kanssa vuodesta 1444 lähtien. Sorel oli ensimmäinen nainen, joka nimitettiin Ranskan kuninkaan viralliseksi rakastajattareksi (maîtresse-en-titre) eli hän saattoi esiintyä julkisesti samassa tilaisuudessa kuningattaren läsnäollessa.^[4] Tämä käytäntö jatkui aina 1700-luvulle asti. Agnès Sorelin kuoltua lavantautiin rakastajattareksi tuli tämän serkku Antoinette de Maignelay (1434–1474).^[1]

Kaarlen kuoltua valtaistuimelle nousi hänen poikansa Ludvig XI, joka oli jo isänsä elinaikana avoimesti noussut kapinaan tätä vastaan.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle VII Wikimedia Commonsissa