Kaarle I (Portugali)
Kaarle I Marttyyri (port. Carlos o Martirizado; 28. syyskuuta 1863 Lissabon, Portugali – 1. helmikuuta 1908 Lissabon, Portugali)[1] oli Portugalin kuningas vuosina 1889–1908. Hänet salamurhattiin.
| Kaarle I | |
|---|---|
 | |
| Portugalin kuningas | |
| Valtakausi | 19. lokakuuta 1889 – 1. helmikuuta 1908 |
| Edeltäjä | Ludvig I |
| Seuraaja | Emanuel II |
| Syntynyt |
28. syyskuuta 1863 Lissabon, Portugali |
| Kuollut |
1. helmikuuta 1908 (44 vuotta) Lissabon, Portugali |
| Puoliso | Amélie |
| Lapset |
Ludvig Filip Emanuel II |
| Koko nimi | Carlos Fernando Luís Maria Victor Miguel Rafael Gabriel Gonzaga Xavier Francisco de Assis José Simão |
| Suku | Bragança |
| Isä | Ludvig I |
| Äiti | Maria Pia |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku, avioliitto ja lapset
muokkaaKaarle I:n koko nimi oli Carlos Fernando Luís Maria Víctor Miguel Rafael Gabriel Gonzaga Xavier Francisco de Assis José Simão.lähde? Hän oli kuningas Ludvig I:n ja kuningatar Maria Pian vanhempi poika. Hänen äidinisänsä oli Italian kuningas Viktor Emanuel II.[1]
Kaarlen puolisona oli vuodesta 1886 Marie Amélie d’Orléans,[1] joka kuului Ranskaa aiemmin hallinneeseen Orléans-sukuun ja jonka vanhemmat olivat kreivi Philippe d’Orléans ja herttuatar Maria Isabel d’Orléans-Montpensier. Amélien isoisä (ja samalla äidinpuoleinen isoisoisä) oli Ranskan kuningas Ludvig Filip I.
Heille syntyi kolme lasta:
- Ludvig Filip (Luís Felipe, 1887–1908), Portugalin kruununprinssi
- Maria Ana (k. 1887), syntyi kuolleena
- Emanuel II (Manuel, 1889–1932), Portugalin kuningas
Kruununprinssinä ja hallitsijana
muokkaaKaarle sai kattavan koulutuksen ja oli valmis hallitsemaan perustuslaillisena monarkkina. Vuonna 1883 hän kävi matkalla tutustumassa Italiaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Saksaan. Hän toimi Portugalin sijaishallitsijana isänsä ulkomaanmatkojen aikoina vuosina 1883, 1886 ja 1888.
Kaarle kohosi Portugalin valtaistuimelle isänsä kuoltua 19. lokakuuta 1889. Hänen valtakauttaan hallitsivat poliittinen levottomuus, taloudelliset ongelmat ja monarkian aleneva suosio. Monet ongelmista periytyivät jo hänen edeltäjiensä ajalta.[1]
Kaarle harrasti maalausta ja merentutkimusta kuten isänsä. Toisaalta hänen kyseenalainen yksityiselämänsä voimisti kuningasvallan vastaista mielialaa. Ison-Britannian vaadittua Portugalia vetämään joukkonsa pois eräistä Afrikan siirtokunnista Portossa syttyi tasavaltalaismielinen kapina tammikuussa 1891. Myöhemmin Kaarle luovutti toukokuussa 1906 pääministeriksi nimittämälleen João Francolle käytännössä diktatoriset valtuudet, koska toivoi tämän kykenevän ratkaisemaan talouden ja yhteiskunnan ongelmia.[1]
Kaarle ja hänen vanhin poikansa, kruununprinssi Ludvig Filip murhattiin helmikuussa 1908 heidän ajaessaan vaunuilla Lissabonin Praça do Comércio -aukiolla.[1] Murhan takana oli vallankumoukselliseen Carbonária-järjestön salaliitto, ja tekijät olivat Alfredo Luís da Costa ja Manuel Buíça.
Kaarlen seuraajaksi tuli hänen nuorempi poikansa Emanuel II.[1] Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1910 Portugali julistettiin tasavallaksi.
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle I (Portugali) Wikimedia Commonsissa