Kaarlo Ruuskanen

Kaarlo Ruuskanen (28. elokuuta 1891 Lapinlahti – 26. elokuuta 1953) oli suomalainen diplomaatti, lähetystöneuvos ja liikemies. ^[1][2][3]

Ruuskasen vanhemmat olivat maanviljeljä Aaro Aaronpoika Ruuskanen (s. 1868) ja Maria Heikkinen (s. 1873). Ruuskanen pääsi ylioppilaaksi 1911 ja hän opiskeli Helsingin yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä myöhemmin vuosina 1923–1924 ja 1926–1927 Lontoossa London School of Economicsissa. Ruuskanen oli mukana aktivistien toiminnassa sekä jääkäriliikkeessä vuodesta 1914 alkaen. Hän joutui tämän vuoksi venäläisten viranomaisten vangitsemaksi vuonna 1916 ja kuului kalterijääkäreihin.^[1][3]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Ruuskanen oli ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1918 alkaen. Hän oli Suomen pääkonsulinviraston ja lähetystön palveluksessa Kööpenhaminassa 1918–1920, Tallinnan lähetystössä 1920–1921, Moskovassa 1921, Lontoossa 1923–1924 ja 1926–1927 sekä Pariisissa 1925–1926. Ruuskanen oli sitten konsulina Prahassa vuodesta 1927, lähetystcsihteerinä ja v. a. asiainhoitajana Prahassa vuodesta 1929 sekä ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä vuodesta 1932 alkaen.^[1]

Kaarlo Ruuskanen julkaisi Suomen yleisen metsästäjäliiton toimeksiannosta ensimmäisen suomalaisen hirvenmetsästyksen käsikirjan Hirviopas (Otava 1934). Kirja perustui hänen omiin metsästyskokemuksiinsa sekä ulkomaisiin vastaaviin teoksiin.^[4]

Ruuskanen oli Ylioppilaskunnan Laulajien puheenjohtajana 1916–1918.^[1]

Kaarlo Ruuskanen oli naimisissa vuodesta 1921 saksalaisen Elisabeth Fischerin (s. 1892) kanssa.^[1][3]