Juhana I (Portugali)

Juhana I:n vanhemmat olivat kuningas Pietari I ja tämän lyhytaikainen rakastajatar Teresa Lourenço (1330–?),^[2] jonka 1400-luvun historioitsija Fernão Lopes sanoi olleen Galician ylhäisöön kuuluva. 1700-luvun lopulla Portugalin kansallisarkistosta löytyneessä asiakirjassa kerrotaan, että hän oli lissabonilaisten kauppiaitten Lourenço ja Sancha Martinsin tytär.^[3] João oli heidän avioton poikansa, joka aluksi annettiin isoisänsä Lourençon hoiviin. Hänestä tehtiin seitsemänvuotiaana, toisten tietojen mukaan jo kuusivuotiaana, Avizin ristiretkeläisritarikunnan suurmestari. Tästä on peräisin hänen dynastiansa nimi Avizin hallitsijasuku.^[4][1]

Hän sai uskonnollsen ja sotilaallisen koulutuksen luultavasti Avizissa Alentejossa. Isän kuoltua vuonna 1367 veli Ferdinand I:stä tuli kuningas, joka aloitti tuhoon johtaneen kilpailun Kastilian uuden kuninkaan Henrik II:n Äpärän kanssa, joka lopulta pakotti Ferdinandin hyväksymään avioliiton perillisensä Beatrizin kanssa, mikä vaaransi Portugalin tulevan itsenäisyyden.^[1]

Kun Ferdinand kuoli vuonna 1383, hänen leskensä kuningatar Leonór Telles de Meneses alistui poikapuolensa Juhana I:n vaatimuksen, että tämä tunnustettaisiin Portugalin kuninkaaksi Leonórin omien poikien sijaan. Tuleva Juhana I eli João de Aviz, joka tähän asti oli pysynyt tarkasti taustalla, vaikka hänet oli pidätetty joksikin aikaa vuonna 1382, sai nyt Nuno Álvares Pereiran johtaman nuorten nationalistien ryhmän painostamana murhaamaan kuningatar Leonorin suosikin ja neuvonantajan, galicialaisen Ourémin kreivi João Fernandes Andeiron. Juhana sai heti kansan tuen, ja kuningatar Leonór pakeni Lissabonista Kastiliaan anoen sieltä apua. Toukokuussa 1384 Kastilian armeija piiritti Lissabonia, kunnes ruton puhkeaminen pakotti joukot vetäytymään syyskuussa.^[1]

Juhana oli nimetty valtakunnan puolustajaksi, mutta huhtikuussa 1385 kolmen säädyn edustajat tapasivat cortesissa eli säätykokouksessa Coimbrassa, ja kun oli osoitettu, että kuningas Pietari I:n vanhimpia elossa olevia poikia ei oltu laillistettu, Juhana valittiin kuninkaaksi. Lissabonin ja Porton kaupungit sekä kauppiaat ja kauppakillat tukivat häntä innokkaasti (hänen äitinsä oli kauppiaitten tytär Lissabonista), mutta suuri osa vanhemmasta aatelista kannatti silti Kastilian kuningaskuntaa. Juhana ja Nuno Álvares, josta oli tullut hänen konnetaabelinsa, marssivat pohjoiseen ja saivat haltuunsa strategisesti tärkeimmät alueet, mutta palasivat kuultuaan kastilialaisten valmistelevan suurta hyökkäystä. Espanjan joukkojen saapuessa Keski-Portugaliin Juhana ja Nuno Álvares estivät niitä etenemästä katkaisemalla tien Lissaboniin ja voittivat kuuluisan Aljubarrotan taistelun 14. elokuuta 1385. Tämä voitto takasi Portugalin itsenäisyyden ja teki Juhanasta halutun liittolaisen.^[1]

 

Hän oli jo saanut jonkin verran englantilaista apua, ja pieni ryhmä englantilaisia ​​jousiampujia oli taistellut hänen puolestaan ​​Aljubarrotassa, ja nyt hän teki Windsorin sopimuksen 9. toukokuuta 1386, josta tuli anglo-portugalilaisen liiton kulmakivi. Tämän seurauksena Lancasterin herttua John of Gaunt saapui Galiciaan toivoen Kastilian kuningas Pietari I Julman ja tämän rakastajattaren María de Padillan aviottoman tyttären prinsessa Constanzan kanssa vuonna 1371 solmimansa avioliiton avulla saavansa oikeudet Kastilian kruunuun. João de Aviz sinetöi liiton avioitumalla helmikuussa 1387 Lancasterin herttuan tyttären Filippan kanssa. Yhteinen hyökkäys Leóniin epäonnistui, ja Lancasterin herttua joukkoineen vetäytyi. João de Aviz teki 10 vuoden aselevon Kastilian kanssa vuonna 1389, mutta rajasota Kastilian kanssa jatkui sen jälkeen, kunnes rauha vihdoin solmittiin vuonna 1411.^[1]

Juhana I nousi valtaan vuonna 1385 kahden vuoden poliittisen anarkian jälkeen, jolloin maassa ei ollut lainkaan kuningasta. Juhanan valtakausi kesti lähes 50 vuotta ja toi maahan vakautta ja taloudellista menestystä. Sitä pidetään yhtenä Portugalin varhaishistorian parhaista aikakausista. Juhanan lisäniminä kotimaassaan on usein ”Hyvä” tai ”Suuri”.^[2]

Juhanan vanhimmat pojat olivat nyt saavuttaneet iän, jolloin heistä oli mahdollista tulla ritareita, ja ilmeisesti heidän takiaan ​​hän järjesti sotaretken Ceutaa vastaan, joka valloitettiin 24. elokuuta 1415. Hän oli luultavasti toivonut pääsevänsä Marokkoon ja hyödyntämään Afrikan karavaanireittejä, mutta sen sijaan Ceutasta tuli Algarven ylläpitämä etuvartio. Tämä edisti meriteitse tehtäviä löytöretkiä, jotka alkoivat Madeiran ja Azorien uudelleenlöytämisestä ja asuttamisesta.^[1]

Juhanan hovista tuli kulttuurikeskus, johon Englannin perinteet vaikuttivat kuningatar Filippan kautta. Heidän pojistaan, inclita geração ("kuuluisa sukupolvi"), vanhin Edvard I, hallitsi valtakuntaa isänsä alaisuudessa ja oli myöhemmin kuningas. Toiseksi vanhin Pedro matkusti Euroopan halki ja oli valtionhoitaja Edvardin kuoleman jälkeen. Kolmanneksi vanhin Henrik, joka tunnetaan nimellä Purjehtija, oli merentakaisten löytöretkien suojelija ja järjestäjä. Heille Juhana antoi Portugalin herttuan tarvon. Tytär Isabel avioitui Burgundin herttua, Flanderin kreivi Filip III Hyvän kanssa, ja näin lujitti Portugalin etuja Alankomaissa. Juhanan avioton poika Afonso meni naimisiin konnetaabeli Nuno Álvaresin tyttären kanssa, ja heidän jälkeläisistään, Bragança-suvusta syntyi Portugalin kuninkaita vuodesta 1640 alkaen.^[1]

Juhanan pitkä kamppailu Kastilian kuningaskunnan kanssa ja tarve palkita uutta aristokratiaa aiheuttivat vakavia taloudellisia vaikeuksia, mutta hän kokosi kansansa valtaistuimensa ympärille ja saavutti maineen maltillisena johtajana ja taitavana valtiomiehenä. Hän palkitsi uskolliset kauppakillat antamalla niille pysyvän edustuksen suurkilllan talossa, jossa oli kaksi jäsentä kustakin 12 suuresta killasta. Hän myönsi heille myös erityisen kansan tuomarin. Portossa hän lopetti piispan kaupungissa käyttämän epäsuositun siviilioikeuden. Hän osoitti omistautumistaan ​​katoliselle kirkolle rakentamalla Leiriaan suuren Batalhan luostarin Aljubarrotan taistelun voiton muistoksi sekä toimimaan kuninkaallisena hautapaikkana eli panteonina. Hän kirjoitti metsästystä käsittelevän teoksen Livro da montaria, joka oli hänen suosikkiharrastuksensa.^[1]

Lissabonin vanhan taiteen museon kokoelmissa on Juhanan muotokuva sekä Batalhan luostarin kirkon haudan päällä sijainneet Juhanan ja Filippan lepäävät patsaat.^[1]

 

Juhana avioitui 2. helmikuuta 1387 Lancasterin herttuatar Filipan kanssa. Avioliitto loi ensimmäiset poliittiset siteen Englannin ja Portugalin välille.^[2]

Heille syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli jo pieninä lapsina.

• Branca (13. heinäkuuta 1388 – 6. maaliskuuta 1389), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Afonso (1390–1400), kuoli 10-vuotiaana
• Duarte, Edvard I (1391–1438), isänsä seuraaja Portugalin valtaistuimella, runoilija ja kirjailija
• Pedro, Coimbran herttua (1392–1449), oli yksi aikansa valistuneimmista ruhtinaista, valtionhoitaja veljenpoikansa, tulevan kuningas Afonso V:n alaikäisyyden aikana. Hänestä tuli Sukkanauharitarikunnan ritari, johon hänen vanhempansa kuuluivat, kuoli Alfarrobeiran taistelussa
• Henrik Purjehtija, Viseun herttua (1394–1460), sijoitti omaisuutensa navigointiin, merenkulkuun ja kartografiaan liittyvään tutkimukseen
• Isabel (1397–1471), avioitui Burgundin herttua Filip III:n kanssa ja loi uuteen kotimaahansa hienostuneen ja oppineen hoviin, heidän kolmanneksi vanhin poikansa oli Burgundin viimeinen herttua Kaarle Rohkea.
• João, Portugalin konnetaabeli (1400–1442), Kastilian kuningatar Isabella Katolilaisen isoisä
• Fernando, infante Santo (1402–1443), kuoli vankeudessa Fésissä

Juhanalla oli Inês Piresin kanssa aviottomia lapsia:

• Afonso I (1377–1461), Bragançan herttua, avioitui konnetaabeli Nuno Álvares Pereiran tyttären kanssa
• Beatriz (n. 1380–1439), avioitui Thomas FitzAlanin, Arundelin 12. jaarlin kanssa

 

Juhana I kuoli ajalleen poikkeuksellisen iäkkäänä 76-vuotiaana elokuussa 1433. Hänet on haudattu perustamansa Batalhan luostarin kirkkoon. Häntä seurasi valtaistuimelle poika Edvard I.