Jumaran taistelu

Ensimmäinen saksalaisten hyökkäys virolaisia vastaan tapahtui lättiläisten ja liiviläisten tukemana Otepäähän vuonna 1208, jossa oli poltettu paikallinen linna. Hyökkäystä seurasi virolaisten hyökkäys Tolovaan ja sitä seurasi puolestaan saksalaisten hyökkäys Sakalaan.^[2]

Henrikin Liivinmaan kronikan mukaan vuonna 1210 saksalaiset olivat jälleen hyökänneet Otepäälle ja sitä oli seurannut virolaisten sotaretki vendejä ja näiden tukikohta Cēsisiä vastaan.^[4] Virolaiset piirittivät paikallisen linnan, mutta he luopuivat piirityksestä kuullessaan piiritettyjen saavan apujoukkoja Kaupon joukoilta. Virolaiset perääntyivät ja Kaupon joukkojen saavuttua nämä ja linnan varusjoukot kalparitareineen lähtivät seuraamaan virolaisia. Joukkojen tiedustelijoiden mukaan virolaiset pakenivat nopeasti Jumaran yli, mutta kronikan mukaan Kauppo ja kalparitarit halusivat odottaa Riiasta tulevia apujoukkoja. Liiviläiset ja lättiläiset olivat kronikan mukaan kuitenkin kärsimättömiä ja lähtivät seuraamaan virolaisia.^[5]

Henrikin kronikan mukaan ristiretkeläisjoukot ryhmittyivät siten, että saksalaiset asettuivat etujoukoksi. Sitten he etenivät Jumeralle, jossa virolaiset olivat piiloutuneet lähistön metsiin.^[5] Virolaiset hyökkäsivät ja Henrikin kronikan mukaan seuranneessa taistelussa kaatuivat muun muassa Kaupon poika Bertold ja vävy Wane, sekä muutamat kalparitarit. Piispan nihtien Wichmannin ja Alderin mainittiin haavoittuneen vakavasti. Kronikan mukaan saksalaisten jälkijoukkona olleet liiviläiset liittolaiset pakenivat ja jäljelle jääneet noin 20 saksalaista perääntyivät Koivajoelle. Perääntymisen aikana surmansa sai myös kalparitari Rudolf Jerikolainen, jonka ruumiin kuitenkin pelasti Henrikin mukaan Wigbold-niminen friisiläinen ritari. Virolaisten mainitaan myös saaneen kiinni noin sata lättiläistä ja liiviläistä.^[5]

Henrikin kronikan mukaan virolaiset kiduttivat vangeiksi saamiaan muun muassa polttamalla näitä elävältä ja tekemällä miekoilla ristejä näiden selkään.^[5]

Virolaisille sotilaallista voittoa ehkä tärkeämpi oli tieto siitä, että saksalaiset oli mahdollista kukistaa taistelussa. Voitto myös ilmeisesti kasvatti virolaisten yhteistunnetta. Henrikin kronikan mukaan virolaiset lähettivät sanansaattajia kaikille Viron seuduille kertomaan voitosta ja pilkkaamaan kristittyjä. Todellisuudessa tieto voitosta tuskin levisi näin laajalle.^[6] Virolaisten saavuttama voitto ei estänyt uusia saksalaisten hyökkäyksiä Viroon pian taistelun jälkeen^[1].

Jumaran taistelu esiintyy Mait Metsanurkin vuoden 1934 kirjassa Ümera jõel.^[7] Kirja on ilmestynyt Elsa Enäjärvi-Haavion suomentamana vuonna 1936 nimellä "Mägisten nuori päällikkö".

• Henrik, Lättiläinen: Henrikin Liivinmaan kronikka. ((Heinrici chronicon Livoniae.) Suomennos: Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-521-1