Joyce Carol Oates
Joyce Carol Oates, kirjailijaniminä myös Lauren Kelly ja Rosamond Smith, (s. 16. kesäkuuta 1938 Lockport, New York) on yhdysvaltalainen kirjailija ja humanististen tieteiden professori. Hän oli 1960–1970-luvuilla yhdysvaltalaisen kirjallisuuden suunnannäyttäjä, sillä hän toi hyvinvointiyhteiskunnan kriisit kaunokirjallisuuteen. [1] Hän julkaisee miehensä Raymond J. Smithin kanssa lehteä nimeltä The Ontario Review. Osan kirjoistaan hän on julkaissut nimellä Rosamond Smith. Hän opettaa kirjallisuutta ja luovaa kirjoitusta New Jerseyn Princetonin yliopistossa.
Elämänvaiheet
muokkaaJoyce Carol Oatesin lapsuudenperhe oli melko köyhä. Hän kasvoi Lockportin lähellä maaseudulla. Joyce Carol Oatesin vanhemmat olivat Frederic ja Carolina Oates. He olivat katolisia ja Joyce Carol sai katolisen kasvatuksen, mikä heijastuu edelleen hänen kirjoittamistapaansa. Hänellä on veli Fred (s. 1943) ja autistinen sisar Lynn (s. 1956).
Jo pienenä lapsena Joyce Carol Oatesilla oli taito kertoa tarinoita. Hän alkoi kirjoittaa varsin varhain, ja collegessa hän voitti arvostetun Mademoiselle-kirjoituskilpailun. Siitä voitosta varsinaisesti alkoi hänen kirjailijanuransa. Oates opiskeli Syracusen yliopistossa ja suoritti BA-tutkinnon vuonna 1960. Myöhemmin hän valmistui Wisconsinin yliopistosta MA:ksi sekä taiteiden maisteriksi vuonna 1961. Joyce Carol on myös humanististen tieteiden ja luovan kirjoittamisen opettaja.
Oates avioitui vuonna 1961 Raymond J. Smithin kanssa. He muuttivat seuraavana vuonna Detroitiin, josta Oates sai töitä Detroitin yliopistosta. Hän opetti siellä englantia vuoteen 1968, jolloin he muuttivat Kanadaan Ontarioon, jossa Joyce Carol työskenteli Windsorin yliopistossa 1968–1978. Ontarion jälkeen he muuttivat Princetoniin New Jerseyhin, ja heti muuttovuodesta alkaen Oates on opettanut siellä luovaa kirjoittamista. Hän julkaisee miehensä kanssa lehteä nimeltä The Ontario Review. Oates ei erityisemmin pidä julkisuudesta, vaan kieltäytyy usein esiintymästä julkisissa tilaisuuksissa.
Kirjailija
muokkaaKirjailijana Joyce Carol Oates on harvinaisen tuottelias – hänen kirjoitustahtinsa on tavannut olla noin 1–2 romaania vuodessa. Oates on vaikuttanut pitkän kirjallisen uransa aikana harvinaisen monella kirjallisuuden alalla: hän on kirjoittanut koko joukon romaaneja (historiallisista psykologisiin ja sukuromaaneihin), novelleja, näytelmiä, runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, satuja, kirjallisuuskritiikkiä, kolumneja sekä tietokirjoja ja tietopohjaisia esseitä. Niiden lisäksi häneltä on ilmestynyt myös kauhukirjoja nimellä Rosamond Smith.
Oates on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, esimerkiksi National Book Awardin ja kahdesti Pulitzerin. Hän on ollut myös kahdesti ehdokkaana kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi.
Elokuva Smooth Talk perustuu hänen kirjaansa Where Are You Going, Where Have You Been (1993), hänen kirjastaan Foxfire (1993) on tehty samanniminen elokuva ja Blondin pohjalta (2000) on filmattu lyhytelokuva.
Oatesin kirjailijantuotannon johtava teema on naisena oleminen amerikkalaisessa kulttuurissa. Hän kuvailee naiseuden iloja ja murheita sekä naisen asemaa yhteiskunnassa ja perheessä. Toisaalta hänen romaaninsa käsittelevät myös rakkautta ja väkivaltaa. Romaaneissaan hän asettaa nämä kaksi asiaa usein vastakkain.
Oates on pitkän kerronnan mestari. Hänen käsialansa tunnistaa erikoisista ja runsaista adjektiivivalinnoista ja unenomaisuudesta. Oatesia on kiitetty hänen naisellisen iskevästä kirjoittamistyylistään. Hänen valttejaan ovat laaja sanavarasto ja sen kokonaisvaltainen hyödyntäminen, hänen tapansa kuvata monin tavoin tunteita, tuoda esiin elämän erilaisia puolia. Hänen kirjailijanominaislaatunsa on realismi, eikä hän kaunistele asioita vaan kertoo niistä sellaisina kuin ne ovat. Oates on tullut tunnetuksi kirjoittajana varsin monenlaisista aiheista.
Aiheeltaan yllättävä on Oatesin teos On Boxing (1987, suom. Nyrkkeilystä 2009), mutta jo ennen häntä ovat nyrkkeilystä kirjoittaneet monet kirjailijat, kuten Jack London, Ernest Hemingway ja Norman Mailer. Lisäksi Oates itse tutustui nyrkkeilyyn jo lapsena isänsä harrastuksen kautta. Pitkässä esseessään Oates yrittää ymmärtää naisena tätä perimiehistä lajia. Alkuteoksessa on John Ranardin taidokkaita valokuvia. Alkuteoksesta on 1994 ilmestynyt laajennettu laitos, jossa on lisänä essee Mike Tysonista.[2] Suomennoksen kriitikko on teilannut lukukelvottomaksi.[3]
Tuotanto
muokkaaRomaanit
muokkaa- Night. Sleep. Death. The Stars. 2020
- The Pursuit, 2019
- My Life As a Rat, 2019
- Hazards of Time Travel, 2018
- A Book of American Martyrs, 2017
- The Man Without a Shadow, 2016
- Jack of Spades, 2015
- The Sacrifice, 2015
- Carthage, 2014
- Daddy Love, 2013
- Mudwoman, 2012
- Little Bird of Heaven, 2009
- My Sister, My Love, 2008
- The Gravedigger's Daughter, 2007
- Black Girl / White Girl, 2006
- Blood Mask, 2006
- Missing Mom, 2005
- The Stolen Heart, 2005
- The Falls, 2004
- Take Me, Take Me With You, 2004
- Rape: A Love Story, 2003
- The Tattooed Girl, 2003
- I'll Take You There, 2002
- Beasts, 2002
- Middle Age: A Romance, 2001
- The Barrens, 2001
- Blonde, 2000
- Broke Heart Blues, 1999
- Starr Bright Will Be With You Soon, 1999
- My Heart Laid Bare, 1998
- Man Crazy, 1997
- Double Delight, 1997
- We Were The Mulvaneys, 1996
- First Love, 1996
- Zombie, 1995
- You Can't Catch Me, 1995
- What I Lived For, 1994
- Foxfire, 1993
- Snake Eyes, 1992
- Black Water, 1992
- The Rise of Life on Earth, 1991
- Nemesis, 1990
- Because It Is Bitter, and Because It Is My Heart, 1990
- I Lock My Door Upon Myself, 1990
- Soul/Mate, 1989
- American Appetites, 1989
- Lives of the Twins, 1987
- You Must Remember This, 1987
- Marya : A Life, 1986
- Solstice, 1985
- Mysteries of Winterthurn, 1984
- A Bloodsmoor Romance, 1982
- Angel of Light, 1981
- Bellefleur, 1980
- Unholy Loves, 1979
- Cybele, 1979
- Son of the Morning, 1978
- Childwold, 1976
- The Triumph of the Spider Monkey, 1976
- The Assassins, 1975
- Do With Me What You Will, 1973
- Wonderland, 1971
- Them, 1969
- Expensive People, 1968
- A Garden of Earthly Delights, 1967
- With Shuddering Fall, 1964
Novellikokoelmatmuokkaa
Runokokoelmatmuokkaa
|
Näytelmätmuokkaa
Esseet ja ei-fiktiiviset teoksetmuokkaa
Antologiatmuokkaa
Nuortenkirjatmuokkaa
Lastenkirjatmuokkaa
|
Suomennetut teokset
muokkaa- Kalliita ihmisiä. (Expensive People, 1968) Suomentanut Paavo Lehtonen. Tammi, 1969.
- Bellefleur. (Bellefleur, 1980) Suomentanut Marja Toivio. Helsinki: Librum, 1981. ISBN 951-862-020-2
- Tavallinen rakkaus, kaksitoista kertomusta. (Valikoima novelleja kokoelmista Upon the Sweeping Flood, The Wheel of Love, Marriages and Infidelities ja The Goddess and Other Women, valikoinut Artur Lundkvist) Suomentanut Jussi Nousiainen. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06815-6
- Valon enkeli. (Angel of Light, 1981) Suomentanut Jussi Nousiainen. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07204-8
- Blondi. (Blonde, 2000) Suomentanut Kristiina Drews. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-16721-9
- Syntipukki. (Big Mouth & Ugly Girl, 2002) Suomentanut Nora Schuurman. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18195-5
- Putous. (The Falls, 2004) Suomentanut Kaijamari Sivill. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20569-2
- Nyrkkeilystä. (On Boxing, 1987) Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori. Tampere: Niin & näin, 2009. ISBN 978-952-5503-36-4
- Haudankaivajan tytär. (The Gravedigger’s Daughter, 2007) Suomentanut Kaijamari Sivill. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22431-0
- Kosto: Rakkaustarina. (Rape: A Love Story, 2003) Suomentanut Kaijamari Sivill. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24729-6
- Sisareni, rakkaani. (My Sister, My Love, 2008) Suomentanut Kaijamari Sivill. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-27702-6
- Elämäni rottana. (My Life as a Rat, 2020) Suomentanut Kira Poutanen. Tukholma: HarperCollins, 2020. ISBN 978-915-0-95737-2
- Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet. Suomentanut Kira Poutanen. Stockholm: HarperCollins Nordic, 2022. ISBN 978-91-509-6931-3
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9768, art. Oates, Joyce Carol. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
- ↑ On boxing (Teoksen takakannen esittelyteksti) jco.usfca.edu. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Arto Virtanen: Hei, me nyrkkeillään. Parnasso, 2009, nro 4, s. 64–65.