Joseph Stiglitz

Stiglitz syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänen isovanhempansa olivat maahanmuuttajia Keski-Euroopasta.^[2] Hän opiskeli ensin Amherst Collegessa vuosina 1960–1963 ja siirtyi sitten jatko-opiskelijaksi Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT). Vuosina 1965 ja 1966 hän opiskeli Chicagon yliopistossa Fulbright-stipendiaattina. Stiglitz suoritti tohtorintutkintonsa MIT:ssä vuonna 1967 Paul Samuelsonin oppilaana. Akateemisen uransa alkuvaiheissa Stiglitz työskenteli useissa johtavissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. Hän on Columbia Universityn kansantaloustieteen professori.

Akateemisen uransa lisäksi Stiglitz on toiminut useissa tehtävissä Yhdysvaltain hallinnossa ja Maailmanpankissa. Vuosina 1995–1997 Stiglitz toimi presidentti Bill Clintonin taloudellisten neuvonantajien puheenjohtajana.

Stiglitz tunnetaan epäsymmetriseen informaatioon liittyvästä tutkimuksesta ja erityisesti erottelua (screening) tarkastelevan teorian kehittämisestä. Teoria tarkastelee taloudellisen agentin käyttämää tekniikkaa, jolla hän saa tietoonsa toisen agentin yksityistä informaatiota.

Perinteisessä uusklassisessa teoriassa oletetaan, että markkinat ovat aina tehokkaat lukuun ottamatta tiettyjä rajattuja markkinahäiriöiden tapauksia. Epäsymmetrisen informaation teorian valossa näyttää kuitenkin siltä, että markkinat ovat tehokkaat vain harvoin. Stiglitzin tutkimus tukee käsitystä, että monissa tapauksissa hallinnon sääntelyllä voidaan saada aikaan Pareto-parannus eli parantaa kaikkien osapuolten asemaa. Näin ollen epäsymmetrisen informaation teoria on laajentanut toimenpiteiden kirjoa, joilla markkinoiden toimintaan tulisi puuttua, verrattuna uusklassisen teorian näkökulmaan.

Stiglitz on tehnyt tutkimusta tehokkuuspalkoista, ja hänen mukaansa on nimetty työttömyyden syytä selittävä Shapiro-Stiglitz-malli. Uusklassisen teorian mukaan työttömien työnhakijoiden tulisi tarjoutua töihin alhaisilla palkoilla eikä näin ollen työttömyyttä esiintyisi. Kysymyksenä on kuitenkin ollut, miksi vastentahtoista työttömyyttä silti esiintyy (vaikka minimipalkkoja ei olisi). Shapiro-Stiglitz-mallissa otetaan huomioon, että työntekijät valitsevat kuinka ahkerasti työskentelevät ja että yrityksille tulee kustannuksia ahkeruuden seurannasta. Mallin perusteella palkat reagoivat suhdanteisiin laiskasti. Matalasuhdanteessa työn kysynnän väheneminen tuo palkkoihin laskupainetta. Palkkojen lasku taas vähentäisi kuitenkin työntekijöiden ahkeruutta ja lisäisi laiskottelun todennäköisyyttä. Laiskottelua estääkseen yritykset eivät halua laskea palkkoja tarpeeksi, jotta työllisyystaso pysyisi yllä ja työttömyys nousee.

Stiglitz on todennut, että pörssejä ei tarvittaisi, jos arvopapereita voitaisiin myydä vapailla markkinoilla. Tosin pörssivoittojen mahdollisuus kaventuisi, kun oikean informaation puutteesta johtuva epätietoisuus ja sijoitustoiminnan läpinäkyvyys lisääntyvät.^[3]

Stiglitz sanoi vuoden 2017 lopulla, että monikansalliset yritykset ovat kaavailleet globalisaatiomyönteiset kauppasopimukset kansalaisten ja työntekijöiden kustannuksella ja salassa heiltä. Stiglitzin mukaan taloudelliset hyödyt on jaettava tasaisemmin, jotta maailmantalous voi toimia. Stiglitzin mukaan Yhdysvallat ei voi irrottautua maailmantaloudesta ja tuoda tällä tavalla takaisin mennyttä aikaa. Stiglitzin mukaan teollisuuden siirtäminen takaisin kehittyneeseen maahan ei luo työpaikkoja, sillä valmistusteknologia on kehittynyttä (työntekijöiden sijaan käytetään robotteja ja ne vähät työpaikat joita syntyy edellyttävät korkeampia taitoja).^[4]

Stiglitz sanoi vuoden 2017 lopulla BBC:n haastattelussa, että perustulon sijaan Skotlannin hallituksen pitäisi ensisijaisesti keskittyä tulonsiirtojen priorisointiin niille jotka tarvitsevat niitä eniten, työpaikkojen luontiin jotta jokaiselle joka haluaa työpaikan on saatavilla työpaikka sekä elämiseen riittävän palkan varmistamiseen heille jotka työskentelevät kokopäiväisesti. Stiglitz ajattelee, että tulonsiirrot pitää kohdistaa niitä tarvitseville eikä jakaa tasaisesti kaikille. Stiglitz pitää kuitenkin perustuloa teknologisen työttömyyden ratkaisuna, mutta painottaa, että perustulo ei ole kokonaisvaltainen ratkaisu teknologiseen työttömyyteen.^[5]

Stiglitz sanoi vuonna 2018, että ilman muutosta senhetkiseen malliin, tulee tekoälyn myötä yhteiskunta kulkemaan kohti eriarvoisempia palkkoja, tulojen ja vaurauden epätasaista jakautumista ja luultavasti korkeampaa työttömyyttä ja jakautuneempaa yhteiskuntaa. Stiglitzin mukaan se ei ole väistämätöntä ja mainitsee, että yhteiskunta voi olla vauraampi, hedelmät tasaisemmin jaetut ja työviikko voisi lyhentyä 25–30 viikkotuntiin.^[6]

Stiglitz on naimisissa kolmatta kertaa.

Suomeksi

• Stiglitz, Joseph (2002) Globalisaation sivutuotteet Like Kustannus Oy ISBN 952-471-430-2
• Stiglitz, Joseph E.: Euro: Voiko Eurooppa selviytyä hengissä yhteisestä valuutasta? (Alkuteos The Euro: And its Threat to the Future of Europe, 2016, suomentanut Kirsimarja Tielinen) Helsinki: Into, 2020.

Englanniksi

• Stiglitz, Joseph (1988) "Economics of the Public Sector" New York: W. W. Norton
• Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Economics. New York: W.W. Norton & Company.
• Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Principles in Macroeconomics. New York: W.W. Norton & Company.
• Greenwald, Bruce & Stiglitz, Joseph (2003) Towards a New Paradigm in Monetary Politics. Cambrididge: Cambridge University Press.
• Stiglitz, Joseph (2004) The Roaring Nineties. Why We're Paying the Price for the Greediest Decade in History Penguin ISBN 0-14-101431-8
• Stiglitz, Joseph (2010) Freefall: America, Free Markets, and the Sinking of the World Economy. Allen Lane.
• Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) The Stiglitz Report - Reforming the International Monetary and Financial Systems in the Wake of the Global Crisis. New York: The New Press.
• Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) Mismeasuring Our Lives - Why GDP Doesn't Add Up. New York: The New Press.
• Stiglitz, Joseph (2012) The Price of Inequality: How Today's Divided Society Endangers Our Future. New York: W. W. Norton & Company
• Stiglitz, Joseph (2015) The great divide: unequal societies and what we can do about them. New York: W.W. Norton & Company.
• Stiglitz, Joseph E. (2019). People, Power and Profits: Progressive Capitalism for an Age of Discontent. Allen Lane. ISBN 9780241399231.
• Stiglitz, Joseph; Fitoussi, Jean-Paul; Durand, Martine (19 November 2019). Measuring What Counts; The Global Movement for Well-Being (Paper ed.).
• Stiglitz, Joseph (2024). The Road to Freedom: Economics and the Good Society. W.W. Norton & Company. ISBN 978-1-324-07437-3

• Stiglitz, Joseph & Dixit, Avinash. 1977. Monopolistic competition and optimum product diversity. The American Economic Review 67(3), 297–308.
• Stiglitz, Joseph & Weiss, Andrew. 1981. Credit rationing in markets with imperfect information. The American Economic Review 71(3), 393–410.

• Lönnfors, Per-Erik: Pelastakaa maailma – polttakaa taloustieteen oppikirjat. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-9387-60-9

• Joseph Stiglitzin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hannu Vartiainen: Taloustieteen Nobel epäsymmetrisen informaation tutkijoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2001, 97(4). vsk, s. 533-547. Artikkelin verkkoversio.
• Joseph Stiglitzin Nobel-luento 8.12.2001 Tukholman yliopistossa