John Sherman
John Sherman (10. toukokuuta 1823 Lancaster, Ohio – 22. lokakuuta 1900 Washington, DC) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka edusti Ohion osavaltiota Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja senaatissa sekä toimi ulkoministerinä.[1] Hänen veljensä William Tecumseh Sherman oli sisällissodassa ansioitunut kenraali.
Sherman valittiin republikaanipuolueen jäsenenä edustajainhuoneeseen Ohiosta vuonna 1854 ja senaattiin vuonna 1861. Senaatissa hän toimi maatalousvaliokunnan puheenjohtajana 1863–1867. Vuonna 1877 presidentti Rutherford B. Hayes nimitti hänet valtiovarainministerikseen[1]. Ministerikautensa päätyttyä vuonna 1881 Sherman valittiin takaisin senaattiin.
Politiikassa Sherman toimi aktiivisesti talousasioiden parissa. Hänen aloitteestaan säädettiin vuonna 1890 Sherman Antitrust Act, Yhdysvaltain ensimmäinen kilpailun suojeluun tarkoitettu laki, sekä liittovaltion hopean ostamista koskenut Sherman Silver Purchase Act -laki. Lisäksi hänellä oli merkittävä rooli Yhdysvaltain kansallisen pankkijärjestelmän luomisessa ja Yhdysvaltain palauttamisessa takaisin kultakantaan.[1]
Vuonna 1897 presidentti William McKinley nimitti Shermanin ulkoministeriksi. Hän kuitenkin erosi virastaan jo vuoden päästä. Eroamisen taustalla olivat Shermanin vastustaman Espanjan–Yhdysvaltain sodan alkaminen ja hänen oman terveydentilansa heikkeneminen.[1] Hänen tilalleen nimitettiin myöhemmin William R. Day.