Joakim Bonnier

Bonnier syntyi Djurgårdenissa, Tukholmassa, varakkaaseen perheeseen. Vuonna 1956 hän siirtyi kilpailemaan F1-sarjaan ajamaan Maserati-tallin riveihin. Hänen suurin saavutuksensa Formuloissa oli tyypin 25 BRM:lla ajettu voitto kauden 1959 Hollannin Grand Prix'sta, automallin alkaessa olla vihdoinkin Grand Prix -kisoihin riittävän luotettava. Hän voitti myös Saksassa vuonna 1960 ajetun kilpailun Porsche 718 -autolla, mutta kilpailu ei kuulunut F1-sarjaan.

 

Bonnierilla oli jopa oma Formula 1 -talli, joka kilpaili nimillä Jo Bonnier, Anglo-Suisse Racing Team, Joakim Bonnier Racing Team ja Ecurie Bonnier.

Voitostaan huolimatta Bonnier ei ajanut eri talleissa kovinkaan kauan. Maseratilla ajon jälkeen hän ajoi omassa Joakim Bonnier Racing Team -tallissaan ja Mimmo Dein Scuderia Centro Sud -tallissa 1950-luvun lopulla, ennen kuin hän päätyi ajamaan BRM:lla ja Porschella.

Porschen poistuttua sarjasta kauden 1962 jälkeen Bonnier vaihtoi Bob Walker Racing Team -talliin, joka oli ainoa yksityistä autoa ajattanut talli, joka oli onnistunut voittamaan MM-sarjaan kuuluneen kilpailun. Talli ajatti Cooperin ja Brabhamin autoja. Bonnier onnistui keräämään vain muutaman pisteen.

Kaudeksi 1966 Bonnier muodosti Anglo-Suisse Racing Team -tallin (myöhemmin uudelleennimetty Ecuer Bonnieriksi), mutta hänen mielenkiintonsa F1:een vähitellen hiipui. Viimeisen kokonaisen kautensa hän ajoi vuonna 1968, jolloin hän vaihtoi vanha Cooper T86:nsa myös vanhaan McLaren M5A:an. Hän kilpaili satunnaisesti Formuloissa aina kauteen 1971 asti.

F1:n ohella Bonnier osallistui myös moniin urheiluautokilpailuihin. Hän voitti vuonna Targa Florion Porsche 718 -autolla yhdessä Hans Herrmannin kanssa. Vuonna 1962 hän voitti yhdessä Lucien Bianchin kanssa Sebringin 12 tunnin ajon ajaen Ferrari 250 TR -autoa. Vuonna 1963 hän voitti Targa Florion uudestaan, mutta tällä kertaa Carlo Mario Abaten kanssa. Tälläkin kerralla autona oli Porsche 718.

Bonnierin paras vuosi urheiluautoilussa oli vuosi 1964, jolloin hän ajoi Graham Hillin kanssa Maranello Concessionaires -kilpailussa Ferrari P -autolla toiseksi. Tämän lisäksi hän ajoi toiseksi Le Mansin 24 tunnin ajossa ja voitti Montlheryssa, kuten myös Reimsin 12 tunnin ajoissa.

Hän voitti 1000 kilometrin kilpailun Nürburgringillä (yhdessä Phil Hillin kanssa) ajaen Chaparrallia. Tämä oli hänen viimeinen merkittävä autokilpailuvoitto, mutta hän onnistui myös nappaamaan voiton 1000 kilometrin kilpailusta Barcelonasta (yhdessä Ronnie Petersonin kanssa) ja Le Mansin 4 tunnin ajosta vuonna 1972 (yhdessä Hughes de Fierlandtin kanssa).

Joakim Bonnier joutui onnettomuuteen Le Mansin 24 tunnin ajossa vuonna 1972 Circuit De La Sarthen radalla kolaroituaan Scuderia Filipinetti -tallin auton kanssa, jota ajoi sveitsiläinen Florian Vetsch. Bonnierin auto syöksyi osuman jälkeen puihin ja Bonnier sai surmansa.

• Bonnier kirjoitti myös omaelämäkerran Fort - fortare! Fortast? vuonna 1961, ja esiintyi elokuvissa Linje sex, För tapperhet i tält ja Het snö.

• Bonnier oli vuodesta 1962 aina kuolemaansa asti aktiivinen GPDA:n (Grand Prix Driver's Association) jäsen. Hän teki töitä turvallisuuden parantamiseksi urheilussa.

(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joakim Bonnier.

• Chicane F1 - Jo Bonnier (Arkistoitu – Internet Archive)