Jean-Pierre Jarier

 

Hyvät näytöt Formula France -sarjassa siivittivät Jarierin uran Ranskan Formula 3 -luokkaan, jossa hän oli kolmas 1970. 1971 hän pääsi kokeilemaan Marchin F1-autoa Italian GP:ssä, ja saavutti paikan tallissa kaudelle 1972. Hänet kuitenkin lomautettiin kesken kauden säästösyistä. Seuraavalla kaudella hän ajoi sekä Formula 2-, että F1-luokkia Marchilla.^[2] Hän voitti Euroopan Formula 2 -sarjan mestaruuden vuonna 1973.^[5]

1974 hän sai sopimuksen Shadow'lle.^[2][3] Hänestä tuli tallin ykköskuljettaja Peter Revsonin kuoltua, ja sijoittui parhaimmillaan kolmanneksi Monacon GP:ssä.^[2][3][6][7] Kauden 1975 hän aloitti heti paalupaikalla, mutta auto hajosi lämmittelyssä.^[2][3][8] Hän oli lähellä voittaa Brasilian osakilpailun, kunnes polttoainepumpun hajoaminen pakotti hänet keskeyttämään.^[2][9] Epäluotettava auto kiusasi Jarieria koko kauden, eikä hän saavuttanut neljättä sijaa parempaa tulosta.^[2] Vuoden 1976 Brasilian GP:ssä Jarier taisteli voitosta Niki Laudaa vastaan ja ajoi nopeimman kierroksen, kunnes ajoi öljyyn ja keskeytti.^[10][11]

Hän vaihtoi tallia kaudelle 1977 Pensken valmistamaan ATS:ään.^[2][3] Hän saavutti yhden pisteen tallille kaudella, ja ajoi loppukauden Shadow'lla ja Ligierillä, kun ATS jätti kauden viimeiset Grand Prix't väliin.^[2][3] Samana vuonna hän sijoittui toiseksi Le Mansin 24 tunnin ajossa.^[12]

Seuraavalla kaudella hän sai väliaikaiset potkut ATS:stä riideltyään tallipäällikö Hans Schmidtin kanssa, mutta sai pian paikkansa takaisin. Hän kuitenkin jätti tallin jälleen ja täytti Ronnie Petersonin paikan Lotuksella.^[2] Hän ajoi loistavasti Yhdysvaltain GP:ssä ja Kanadan GP:ssä, mutta kumpikin kilpailu päättyi lopulta keskeytykseen (syinä voimansiirto, jarrut ja öljyvuoto).^{[2][3][13][14]}

Nämä näytöt riittivät Tyrrellille, johon Jarier siirtyi 1979.^[2][3] Kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi Britannian GP:n kolmas sija.^[2][3][15] Hän siirtyi Ligierille tuuraamaan Jean-Pierre Jabouillea 1981, ja tämän toivuttua Jarier siirtyi jatkoi ajamistaan Osellalla, saavuttaen hyviä sijoituksia tallin suorituskyvyn huomioon ottaen.

Seuraavalla kaudella Jarier ei saavuttanut yhtään pistettä, ja lopetti uransa epäonnistuneen kauden 1983 jälkeen.^[2][3] Omien sanojensa mukaan hänen uransa oli epäonnistunut sillä "hän oli aina oikeassa paikassa väärään aikaan".^[16]

Jarier teki paluun kilpa-auton rattiin vasta 1980-1990-lukujen taitteessa ajamalla erilaisissa vakioautoluokissa, Porsche Supercupissa ja Ranskan Porsche Carrera Cupissa.^[2][17] Tämän jälkeen hän on jatkanut uraansa kilpa-autoilussa, voittaen mm. Ranskan GT -mestaruuden kahdesti (1998 ja 1999).^[17]

Jarier on toiminut myös stunttina John Frankenheimerin elokuvassa Ronin.^[18]