Järjestäytynyt rikollisuus

Suomen rikoslaissa järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi määritellään vähintään kolmen henkilön muodostama, tietyn ajan koossa pysyvä ja rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista on säädetty enimmäisrangaistukseltaan vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, tai jos rikosnimike on kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen.^[1]

Poliisin näkemyksen mukaan Suomessa toimi vuoden 2011 lopulla 81 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa oli jäseniä runsaat 1200.^[2] Suomessa vain yksi MC-kerho on tuomittu toiminnasta järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Kyseessä on Cannonballsin Turun osasto, jonka Turun hovioikeus vuonna 2009 katsoi yhdessä rikostapauksessa toimineen järjestäytyneenä rikollisryhmänä.^[3]

Poliisin tulkinta siitä, mikä Suomessa edustaa järjestäytynyttä rikollisuutta, poikkeaa selvästi paitsi tuomioistuinten linjasta, myös tutkijoiden näkemyksestä. Esimerkiksi Mika Junnisen väitöskirjassa MC-kerhoja ei lasketa lainkaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen.^[4]

Keskusrikospoliisi on nimennyt järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi myös ryhmät, jotka käyttävät nimityksiä M.O.R.E, Rogues Gallery ja Natural Born Killers, näiden yhteenliittymä United Brotherhood, sekä Bats. Näitä kutsutaan prosentti- tai liivijengeiksi.

Noin 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta on huumerikollisuutta.^[5]

Euroopan unioni määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla. Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset.

1. useamman kuin kahden henkilön yhteistyö
2. ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät
3. ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan
4. ryhmä käyttää sisäistä kuria
5. ryhmää epäillään törkeistä rikoksista
6. ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla
7. ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja
8. ryhmä käyttää peiteyhtiöitä
9. ryhmä harjoittaa rahanpesua
10. ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin
11. ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä.

Rikollisjärjestöt pyrkivät pitämään toimintansa salassa, ja jäsenet vaihtavat tietoja yleensä puhelimitse tai kasvokkain. Monet järjestäytyneet rikollisryhmät harjoittavat usein myös laillista liiketoimintaa, kuten laillisia pelikasinoita, rakennusbisnestä, jätehuoltoa, ahtaustoimintaa, joiden ohella tai peitossa harjoitetaan huumebisnestä, rahanpesua, prostituutiota, kiristystä, petoksia, sisäpiiritietojen väärinkäyttöä sekä monia muita rikollisen toiminnan muotoja.

Jotta laajamittainen järjestäytynyt rikollisuus kannattaa, se tarvitsee yleensä jonkin verran tukea myös ympäröivältä yhteiskunnalta. Tavallisesti se hankkii tukea esimerkiksi lahjomalla tai kiristämällä korkeita virkamiehiä tai muutoin korruption avulla. Myös lainvalvojia ja poliisia pyritään usein lahjomaan ja uhkailemaan.^lähde?

Lisäksi rikollisjärjestöjä hyödyttää, mikäli yhteiskunnan luottamus poliisiin tai hallintoelimiin on heikkoa. Tästä syystä rikollisryhmittymiä muodostuu usein esimerkiksi maahanmuuttajaryhmien keskuudessa, jotka eivät luota paikalliseen poliisiin. Sitä vastoin, jos kansalliset vähemmistöryhmät alkavat sulautua valtaväestöön, se aiheuttaa usein rikollisryhmien heikkenemistä.

Koska järjestäytyneet rikollisjärjestöt usein välttyvät esimerkiksi laillisten yritysten paperisodilta ja -työltä, ne kehittyvät ja muuttavat muotoaan hyvinkin nopeasti tarpeen mukaan. Tällä tavoin ne pystyvät laajentumaan uusille toiminta-alueille ja -muotoihin. Lisäksi uusia rikollisryhmiä perustetaan nopeasti poliisin lamaannuttamien tilalle.

Samaan tapaan kuin laillisessa liiketoiminnassa, myös järjestäytyneessä rikollisuudessa on tapahtunut globalisaatiota. Rikollisjärjestöt ovat yhä useammin kansainvälisiä ja valtionrajoja ylitetään helposti. Rajanylityksiä tapahtuu esimerkiksi ihmiskaupassa.

Pääartikkeli: Rahanpesu

Rahanpesu on järjestäytyneen rikollisuuden yksi keskeisimmistä toimintatavoista. Rahanpesussa on usein tavoitteena saada rikollisesti hankitut varat osaksi laillista rahoitusjärjestelmää.^[6] Rahanpesu on toimintaa, jossa rikollisesti hankitun omaisuuden alkuperä pyritään piilottamaan, jotta omaisuus näyttäisi laillisesti hankitulta. Rahanpesun tavoitteena on välttää laittoman omaisuuden takavarikointi.^[7] Rahanpesuun voidaan värvätä ulkopuolisia muuleiksi,^[8] esimerkiksi roskapostilla.^[9]

Rikollista rahaa pestään maailmassa vuosittain 800–2000 miljardia euroa^[10], joka on 2–5% maailman bruttokansantuotteesta.^[11] Aluksi viranomaiset puuttuivat vain huumekaupan rahanpesuun, mutta sittemmin se laajeni kattamaan myös muut vakavat rikollisuuden muodot.^[6] Rahanpesua tehdään niin alkeellisesti käteistä siirtämällä^[12], kuin monimutkaisilla talousjärjestelyillä kuten Mirror trading–osakekaupalla.^[13] Monesti suuret pankit auttavat rikollisjärjestöjä rahanpesussa.^[12][14]

Rahanpesu edellyttää aina alkurikosta, eli rikosta jolla laiton omaisuus on saatu. Mikäli rahanpesun tekijä on myös rikoksen tekijä, syytetään tekijää alkurikoksesta rahanpesun sijasta.^[7] Alkurikos eli rikos, voi rahanpesussa olla mikä tahansa rikos.^[15]

• Korruptio
• Mafia
• Yakuza
• Venäjän mafia
• Liivijengi

• Glenny, Misha: McMafia: Matka kansainväliseen alamaailmaan. ((McMafia: Crime without frontiers, 2008.) Suomentanut Jouko Vanhanen) Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3198-2
• Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. ((Organized crime: An inside guide to the world's most successful industry) Suomennos: Taina Nieminen) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6637-8

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Järjestäytynyt rikollisuus.

• Ylen Elävä arkisto: Prosenttijengit – suomalainen mafia
• YK:n huume- ja rikosasiaintoimisto (englanniksi)
• Organized Crime Research (englanniksi)