Isabella Clara Eugenia

Isabellan vanhemmat olivat Espanjan kuningas Filip II ja kuningatar Elisabet Valois. Filip II yritti Isabellan avulla saada sukunsa eri maiden valtaistuimille. Filip ehdotti Isabellaa Englannin katoliseksi kruununtavoittelijaksi sen jälkeen, kun Maria Stuart oli teloitettu vuonna 1587. Kun Isabellan eno, Ranskan kuningas Henrik III murhattiin vuonna 1589 eikä tällä ollut miespuolista perillistä, Filip tarjosi Isabellaa Ranskan hallitsijaksi.^[1] Isabella nai huhtikuussa 1599 serkkunsa, Itävallan arkkiherttua Albrekt VII:n, joka oli keisari Maksimilian II:n ja keisarinna Marian poika. Filip II oli päättänyt luovuttaa Espanjan Alankomaat Albrektille myötäjäisinä sillä ehdolla, että Albrekt ja Isabella hallitsisivat niitä yhdessä ja että ne palautuisivat Espanjalle, jos he eivät saisi lapsia.^[1][2][3]

Isabella ja Albrekt yrittivät huonolla menestyksellä yhdistää kapinalliset seitsemän pohjoista maakuntaa (Alankomaat) hallitsemiinsa Espanjan Alankomaihin turvautuen niin sodan jatkamiseen kuin diplomatian keinoihin. Käytännössä he hallitsivat vain Espanjan haltuun jääneitä kymmentä eteläistä maakuntaa.^[1] Albrekt VII kuoli lapsettomana vuonna 1621, jolloin Espanjan Alankomaat palautuivat Espanjan kruunulle. Isabella jatkoi alueen hallitsemista veljenpoikansa, Espanjan kuningas Filip IV:n sijaishallitsijana, kunnes kuoli itse 12 vuotta myöhemmin.^[1][2]

Isabellan taidot jousiampujana ovat aiheena hänen elinaikansa taiteessa ja runoudessa.^[2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isabella Clara Eugenia Wikimedia Commonsissa