Ionihila

 

Eri ionihilatyypit on nimetty tietyn hilan omaavan aineen tai mineraalin mukaan. ^[1]

• natriumkloridi-hilatyyppi, koordinaatioluvut Na⁺ ja Cl^- 6, NaCl lisäksi mm. NaF,LiCl, KBr, KI, AgCl, MgO, FeO, PbS
• cesiumkloridi-hilatyyppi, koordinaatioluvut Cs⁺ ja Cl^- 8, CsCl lisäksi tallium(I)kloridi
• fluoriitti-hilatyyppi, koordinaatioluvut Ca²⁺ 8 ja F^- 4, CaF₂ lisäksi mm. BaF₂, BaCl₂
• rutiili-hilatyyppi, koordinaatioluvut Ti⁴⁺ 6 ja O^2- 3, TiO₂ lisäksi mm. β-MnO₂, SnO₂, FeF₂
• wurtsiitti , koordinaatioluvut Zn²⁺ 4 ja S^2-, (ZnS)

Pääartikkeli: hilaenergia

Ionihilan hilaenergia voidaan määrittää Born-Landé-yhtälöstä ^[1]

${\displaystyle E=-{\frac {N_{A}M|z_{+}||z_{-}|e^{2}}{4\pi \epsilon _{o}r_{0}}}(1-{\frac {1}{n}})\qquad (J/mol)}$ 

missä

${\displaystyle \,N_{A}}$  = Avogadron vakio

${\displaystyle \,M}$  = Madelungin vakio, hilatyypille ominainen

${\displaystyle \,|z_{+}|}$  = kationin varauksen itseisarvo

${\displaystyle \,|z_{-}|}$  = anionin varauksen itseisarvo

${\displaystyle \,e}$  = elektronin varaus coulombeina, 1.6022 × 10⁻¹⁹ C

${\displaystyle \,\epsilon _{o}}$  = Tyhjiön permittiivisyys

${\displaystyle \,4\pi \epsilon _{o}}$  = 1.112 × 10⁻¹⁰ C²/(J m)

${\displaystyle \,r_{0}}$  = lähimpien ionien välinen etäisyys

${\displaystyle \,{n}}$  = Bornin eksponentti, luku 5 ja 12 väliltä (ei yksikköä), määritetään kokeellisesti kiinteän aineen kokoonpuristuvuudesta tai johdetaan teoreettisesti.^[3]

Born-Landé -yhtälö pätee pallomaisille ioneille.^[1]

Vaihtoehtoisesti hilaenergia voidaan määrittää Born–Haber-syklistä termodynaamisen informaation avulla.