Hindulaisuus

Pääartikkeli: Hindulaisuuden historia

Hindulaisuuden juuret ulottuvat Etelä-Aasiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi eri vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Uskonnon toivat maahan arjalaiset noin 3 500 vuotta sitten, joidenkin lähteiden mukaan jopa 4 000 vuotta sitten. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen esivedalaisen uskonkäsityksen eli alkuperäisen hindulaisuuden, jota kutsutaan brahmalaisuudeksi. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Vedauskonnon merkittävin piirre, vedakirjoihin talletettujen ylistyshymnien laulaminen jumalalle ja vedinen filosofia muodostavat hindulaisuuden pohjan. Brahmana eli pappisluokka huolehti maailmankaikkeuden harmonian kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmanojen yksinoikeus.

 

Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien tantra-kulttuurista, buddhalaisuudesta että muista uskonnoista. Se oli kaikilta olennaisilta piirteiltään muotoutunut noin 500 eaa. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni, kuoleman jumala Yama ja rikkauden jumala Kubera (alun perin paholainen). Nykyhindulaisuuden myötä nämä jumaluudet menettivät merkityksensä.

Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi (Lingayatit), smartismi sekä uus- ja reformihindulaisuus. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Länsimaissa tunnetuimpia uushindulaisia liikkeitä ovat Vishnun erästä avataria eli ruumiillistumaa Krishnaa palvova Krishna-liike.

Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri aspekteja. Brahman on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, vaikkapa ainiaan olevan tai koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei-olevan määritelmillä – se on kaikkien määritelmien tuolla puolen. Näin ollen sitä ei voi myöskään palvoa. Aihetta käsitellään laajasti Vedanta-filosofiassa, joka on eräs hindufilosofian lukuisista osista.

Hindulaisuudessa yleistä on palvoa vain yhtä tai kahta jumalaa. Nykyisessä hindulaisuudessa peruspilarina on kolmiyhteinen jumala (trimūrti): Brahma on luojajumala (poiketen kosmisesta tietoisuudesta Brahmanista). Brahmaa ei nykyisellään juurikaan palvota, Vishnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti.

Monet hindulaisuuden kannattajat ovat monisteja, koska heidän mukaansa jumala on perimmiltään yksi, vaikka hänellä on monta nimeä ja olomuotoa. Monistista näkemystä edustaa advaita vedanta -filosofia. Advaita merkitsee ei-kahtiajakoa eli näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Elämän kiertokulusta on mahdollista vapautua, kun ymmärtää tämän ykseyden. Tällöin atman sulautuu brahmaniin. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, jonka ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat – samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä – joskaan tämä näkemys ei poissulje muita jumalia, sillä niiden nähdään olevan valitun jumaluuden ilmentymiä. Esimerkiksi monet Krishnan palvojat näkevät Shivan syntyneen Krishnan luomisvoimasta. Usein absoluuttinen brahman nähdään ainoana lähteenä, josta kaikki jumaluudet ovat peräisin.

Hindujen keskuudessa vallitsee vahva yhteisymmärrys, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. Siten kaikki merkittävät maailman uskonnot ovat samoja. Tästä syystä hindut eivät myöskään tee lähetystyötä. Krishna syntyy aika-ajoin uudelleen maailmaan ja selittää eri aikoina eri kulttuuripiireissä viestinsä hieman eri tavalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät perusviestin.

Perusviesti hindulaisuudessa, kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa onkin kovin samantapainen, buddhalaisuus poikkeaa niistä tavallaan enemmän. Hindulaisuudesta puuttuu juutalaisuuden johdannaisineen omaava kahtiajako: hyvän ja pahan taistelu, taivas ja helvetti. Hindulaisuuden jumalat eivät ole hyviä eivätkä pahoja vaan henkiolentoja, jotka tekevät milloin minkäkinlaisia ratkaisuja, vastaavasti kuin ihmisiä ei voida luokitella hyviin ja pahoihin.

Katso myös: Luettelo hindulaisista jumaluuksista

•  
  Trimūrti eli Brahma, Vishnu ja Shiva kallioveistoksessa.
•  
  Vishnun patsas Angkor Watissa.
•  
  Patsas tanssivasta Shivasta Nataraja-asennossa noin vuodelta 1000.
•  
  Krishna singaporelaisessa pyhäkössä.
•  
  Lakshmi on suosittu jumalatar.

 

Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. nirvana). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä. Ruumillistumia eli inkarnaatiota säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: artha, kaama, dharma ja mokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Seuraavaksi ihminen etsii kaamaa (aistilliset ja sosiaaliset nautinnot). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.

 

Noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä.^lähde? Kastittomat tai alempiin kasteihin kuuluvat saattavat käyttää lihaa. Brahmiineihin eli pappisluokkaan kuuluvien tulee harjoittaa puhtautta eivätkä he syö lihaa, mutta voivat käyttää maitotuotteita. Veda-kirjallisuus ylistää lehmää, joka itselleen mitään vaatimatta antaa ihmisille ”ravitsevaa nektaria”. Siksi hindut arvostavat lehmiä suuresti eivätkä syö niiden lihaa.

Hindulaisten tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös pyhiinvaellus, jolloin käydään kerran elämässä peseytymässä Ganges-virrassa. Hindulaisen yhteiskunnan luokkajärjestelmä korkeimmasta luokasta (varnasta) alempaan: papit ja oppineet (bramiinit), soturit, virkamiehet ja hallitsijat (kshatriyat), kauppiaat ja maanviljelijät (vaishyat), palvelijat ja työläiset (shudrat) ja kastittomat (Dalitit).

Hindulaisuuteen kuuluvat myös symbolit, joita käytetään taiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja palvonnassa. Symboleista tärkeimpiä ovat pyhä Om ja aurinkoa kuvaava hakaristi (swastika), joka symboloi onnea.

Pääartikkeli: Mandir

 

Hindulaisuuden temppeli eli mandir on yleensä pyhitetty jollekin jumalalle, ja keskeisellä paikalla on tämän jumalan kuva eli murti. Pääjumalan lisäksi temppelissä kunnioitetaan yleensä myös muita tähän liittyviä jumalia. Temppelin seinissä ja muissa osissa on kuvia, jotka kertovat jumalan elämänvaiheista ja niihin liittyvistä tapahtumista.^[5] Paikoin on myös temppelialueita, joissa kullekin jumalalle on rakennettu oma temppelinsä.^[6]

Kaikkien temppelien keskeinen arkkitehtuuri on samanlainen. Jumalan kuva on sijoitettu nelikulmaiselle korokkeelle. Sen yläpuolella nousee pyramidimainen, Meru-vuorta kuvaava kupoli. Tämä osa on kaikkein pyhin, ja siellä bramiinit suorittavat rituaalit. Keskeisen tornin ympärillä on kolmelta sivulta avoin, pilarien kannattelema halli. Sinne uskovaiset kerääntyvät osallistumaan rituaaleihin. Siellä suoritetaan myös uskonnolliset tanssit. Keskushallin ympärillä on pihamaa, joka voi olla avoin tai muurien suojaama. Pihamaalle tullaan portin eli gopuramin kautta.^[7]

Tärkeitä hindulaisuuden pyhäpäiviä ovat:

• Pongal, kolmipäiväinen sadonkorjuujuhla Etelä-Intiassa tammikuun puolivälissä^[8]
• Maha Shivratri, vuotuinen Shivan yö helmi–maaliskuussa^[8]
• Holi, keväinen valon ja värien juhla helmi–maaliskuussa^[8]
• Gangaur, Parvati-jumalattaren juhla^[8]
• Naga Panchami, käärmejumalien juhla sadekaudella heinä–elokuussa^[8]
• Ganesh Chaturthi, Ganeshan päivä elo–syyskuussa^[8]
• Durga Puja tai Navaratri, Durgalle omistettu yhdeksänpäiväinen juhla syys–lokakuussa^[8]
• Dussehra eli Vijaya Dasama, hyvän voittoa pahasta juhlistava Durga Pujan kymmenennen päivän juhla^[8]
• Diwali, valon juhla loka-marraskuussa 20 päivää Dussehran jälkeen^[8]

 

1.     Nepal^[9]: 81,3 %
2.   Intia^[10]: 80,5 %
3.   Mauritius^[11]: 54 %
4.   Fidži^[12]: 33,7 %
5.   Guyana^[13]: 28 %
6.   Bhutan^[14]: 25 %
7.   Suriname^[15]: 22,3 %
8.   Trinidad ja Tobago^[16]: 18.2 %
9.   Yhdistyneet arabiemiraatit^[17]: 15 %
10.   Sri Lanka^[18]: 12,6 %
11.   Kuwait^[19]: 12 %
12.   Bangladesh^[20]: 9.6 %
13.   Bahrain ^[21]: 8,1 %
14.   Réunion ^{[22][arkistolinkki]}: 6,7 %
15.   Malesia ^[23]: 6,3 %
16.   Singapore^[24]: 5,2 %%
17.   Oman^[25]: 5.5 %%
18.   Seychellit ^[26]: 2,1 %
19.   Uusi-Seelanti^[27]: 2,01 %
20.   Pakistan^[28]: 1,8 %
21.   Indonesia ^[29]: 1,69 %
22.   Yhdysvallat ^[30]: 0,70 %

 

Uskontojen teemasivu

• Hindulainen filosofia
• Hindulaiset riitit ja rituaalit

• Grönblom, Rolf: Intian uskonnot. Elämänkatsomus ja yhteiskunta. (Suomentanut Mirja Itkonen) Espoo: Schildt, 2001. ISBN 951-50-1212-0
• Tiina Araksinen ja Kati Mikkola: Valo 3. Maailman uskontoja ja uskonnollisia liikkeitä. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29487-0

• Cross, Stephen: Hindulaisuus. ((The Elements of Hinduism, 1994.) Suomentanut Tuula Saarikoski) Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0670-5
• Dwyer, Rachel: Mihin uskovat hindut. ((What do Hindus Believe?, 2008.) Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi) Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23226-1
• Grönblom, Rolf: Intian uskonnot. Elämänkatsomus ja yhteiskunta. ((Religionernas Indien. Livskådningar och samhälle, 1999.) Suomentanut Mirja Itkonen) Espoo: Schildts, 2001. ISBN 951-50-1212-0
• Karttunen, Klaus & Färding, Leif & Nieminen, Kai (toim.): Idän viisautta. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-07140-4
• Kassila, Taavi: Ikuinen elämäntapa. Tutkimusmatka hindulaisuuden alkulähteille. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-294-7
• Lal, Vinay: Hindulaisuus vasta-alkaville ja edistyville. ((Introducing Hinduism. A Graphic Guide, 2005.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila) Helsinki: Jalava, 2006. ISBN 951-887-367-4
• Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7
• Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot. ((Weltreligionen, 2007.) Suomentaneet Eetu Nieminen ja Aatos Hiltunen) Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2