Henry Clay

Henry Clay, Sr. (12. huhtikuuta 1777 – 29. kesäkuuta 1852) oli amerikkalainen valtiomies, joka toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä vuosina 1825–1829. Hän oli mukana ”suuressa triumviraatissa” Daniel Websterin ja John C. Calhounin kanssa. Vuonna 1957 John F. Kennedyn johtama Senaatin valiokunta nimesi hänet yhdeksi suurimmista senaattoreista Yhdysvaltain historiassa.

Vuonna 1812 Clay valittiin Kentuckyn osavaltiosta Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ja välittömästi kauden alettua edustajainhuoneen puhemieheksi -ainoan kerran historiassa. Hän oli presidenttiehdokas vuonna 1824 ja tuli neljänneksi. Yksikään ehdokkaista ei kuitenkaan saanut ääntenenemmistöä, joten edustajainhuone valitsi voittajan. Clay käytti vaikutusvaltaansa tukeakseen John Quincy Adamsia, joka voitettuaan nimitti Clayn ulkoministeriksi.

Clay istui Yhdysvaltain senaatissa vuosina 1806–1807, vaikka olikin tuolloin perustuslain mukaan liian nuori senaattoriksi, 1831–1842 ja vuodesta 1849 kuolemaansa asti.^[1] Hän oli ehdolla presidentiksi viisi kertaa, mutta ei tullut valituksi.