Hengellinen musiikki
Hengellinen musiikki eli uskonnollinen musiikki on kokonaiskäsite, joka tarkoittaa kaikenlaisia uskonnollisiin teksteihin sävellettyjä hymnejä, lauluja ja laulelmia. Hengellisellä musiikilla voidaan tarkoittaa minkä tahansa uskonnon musiikkia.[1][2]
| Hengellinen musiikki | |
|---|---|
| Alkuperä | psalmit |
| Alkuperämaa | Israel |
| Kehittymisen ajankohta |
ensimmäinen vuosisata |
| Tyypillisiä soittimia |
laulu, orkesterisoittimet |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
harras musiikki, hengellinen aikuismusiikki, gospel |
Hengelliset laulut ovat kansanomaisen tai kevyen musiikin keinoin toteutetut uskonnollisien tekstien laulut. Hengellisten laulun sävelmällä ei ole tiukkoja muotovaatimuksia. Laulusta tekee hengellisen sen sisältämät uskonnollisesta kokemuksesta kertovat sanat.[1]
Suomessa hengellisellä musiikilla on viitattu yleisesti kristilliseen musiikkiin ja erityisesti luterilaisen virsikirjan ulkopuolella oleviin, hartaustilaisuuksissa käytettyihin lauluihin.[1][3] Kansainvälisesti hengellisillä lauluilla on viitattu myös Isosta-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytettyihin kansanomaisiin kristillisiin lauluihin.[2]
Juutalainen musiikki
muokkaaJuutalaisen musiikin juuret ovat Raamatussa Israelin kansan elämästä kertovissa kirjoituksissa. Keskeinen termi on ylistys, joka esiintyy monissa Vanhan testamentin psalmeissa. Ylistyksen keskeinen paikka oli Jerusalemin temppeli, jonka musiikista vastasivat leeviläiset. Soittimilla ja musisoinnin käytännöillä on yhteyksiä varhaisempiin itäisiin kulttuureihin.[4]
Jerusalemin temppelin musiikkikäytäntö päättyi temppelin hävitykseen vuonna 70. Juutalaisten synagogien musisointi rajoittui yksinkertaiseen resistointiin. Juutalaisten synagogien käytäntöön kuului pyhien kirjoituksien lukemien puhelaulaen. Musiikillinen symboliikka vakiintui juutalaisen jumalanpalveluselämän vakiintuessa.[5]
Kristillinen musiikki
muokkaa- Pääartikkeli: Kirkkomusiikki ja Kristillinen musiikki
Varhaisten kristittyjen musiikki perustuu sekä juutalaisen synagogan että kodeissa harrastetun laulun perinteeseen. Uudessa testamentissa kuvataan kristittyjen kokoontumisiin liittynyttä musiikkia. Krisittyjen musiikissa esiintyivät soittimet, kuten harppu ja kitara. 200-luvulta lähtien alettiin käyttää varsinaisia laulusävelmiä. Psalmit saivat kristittyjen keskuudessa viimeistään 300-luvulla erityisen aseman. Efesolaiskirjeessä esitetään kolme eri laulutyyppiä, psalmit, ylistysvirret eli hymnit ja oodit eli hengelliset laulut, joiden eroja ei ole täysin pystytty selvittämään.[5]
Kirkkomusiikki
muokkaaKirkkomusiikin ytimessä on eri kirkkokuntien jumalanpalveluksissa käyttämä musiikki. Kirkkomusiikilla voidaan viitata myös musiikkin, jota on totuttu kuulemaan kirkkorakennuksessa. Kirkkomusiikin juuret ovat keskiajan kirkkolaulussa. Kirkkomusiikin käsite perustuu saksankieliseen sanaan kirchenmusik. Latinan kielessä kirkkomusiikkin viitataan termillä musica sacra ja englanniksi termillä sacred music, jotka kuvaavat "pyhän musiikin" erottamiseen "maallisesta".[6]
Välimeren alueella muodostui erilaisia jumalanpalveluskäytäntöjä, jotka jakautuivat itäiseen liturgiaan ja läntisen Rooman valtakunnan liturgiaan. Liturgiat saivat erilaisia alueellisia muotoja. Erilaisia liturgioita ovat messut, ehtoollisliturgiat, Paavin messu ja rukoushetket. Kun Jumalanpalveluksia ryhdyttiin järjestämään kirkkovuoden mukaan, kirkkolaulujen perustyypeiksi vakiintuivat psalmilaulut, hymnit, vuorolaulut sekä antifonit.[7] Kirkkomusiikissa hymnit yleistyivät keskiajalla ja niillä viitattiin tiettyihin virsiin. Erityisaseman saivat kolme kantikumia.[5]
Lännen kirkon latinankielinen laulu, gregoriaaninen kirkkolaulu eli koraali, kehittyi varhaisella keskiajalla. Laulutyyli nimettiin Paavi Gregorius Suuren mukaan. Gregoriaanisen laulun myötä kehittyivät schola cantor, varhainen nuottikirjoitus, kirkkolaulun ja musiikin teoria ja liturgiset kirjat sekä erilaiset gregoriaanisen kirkkulaulun muodot.[8][9] Keskiajalla kirkkomusiikki sai uusia muotoja erityisesti 1500-luvulta lähtien. Soitintien käyttö yleistyi 1300-luvulla.[10]
Kristillinen musiikki nykyaikana
muokkaaKristillistä musiikkia kuvaa vuoropuhelu ympäröivän kulttuurin kanssa. Kristillinen musiikki yleistyi Suomessa 1800-luvulla niin luterilaisen kirkon herätysliikkeissä kuin muissakin kirkkokunnissa. Kristillisen musiikin uudet muodot ovat korostuneet erityisesti 1960-luvulta lähtien. Kristillisellä musiikilla viitataan yleisesti kansanomaisiin musiikkityyleihin, kuten gospeliin ja niihin lauluihin, joiden juuret ovat Uuden testamentin ajan lauluissa.[1][6]
Kristillisillä lauluilla on viitattu myös kristinuskon piirissä syntyneeseen virsi- ja laulurunouteen ja musiikkiin, sekä herätysliikkeiden, yhdistysten ja eri kristillisten kirkkokuntien ja yhteisöjen laulukokoelmiin. Kristillisen musiikin muotoja ovat esimerkiksi gospel, lastenmusiikki, nuorisomusiikki, kristillinen nykymusiikki ja ylistysmusiikki.[1][3][6]
Muut uskonnollisen musiikin lajit
muokkaaLähteet
muokkaa- Palmberg, Christa: Ylistysmusiikki – hengellisen musiikin uusi suuntaus. (Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuskeskuksen Pro gradu -tutkielma hengellisestä musiikista) Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura, 2003. 0780-0703
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. (Suomen musiikin historia) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Hengellinen musiiikki Porstua-kirjastot. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ a b Brodin, Gereon & Heikinheimo, Seppo: Musiikkisanakirja, s. 92. Otava, 1980. ISBN 951-1-05506-2
- ↑ a b Mitä on hengellinen musiikki? Angel Fire. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Tuppurainen, Erkki: Kristillisen kirkon musiikin juuret Uni Arts. 21.2.2006. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ a b c Tuppurainen, Erkki: Varhainen kristillinen kirkkolaulu Uni Arts. 11.9.2006. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ a b c Pajamo 2004, s. 11–13
- ↑ Tuppurainen, Erkki: Jumalanpalveluksen ja kirkkolaulun perustyypit Uni Arts. 23.5.2006. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Tuppurainen, Erkki: Gregoriaanisen kirkkolaulun alkuvaiheet Uni Arts. 24.5.2006. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Tuppurainen, Erkki: Gregoriaanisen kirkkolaulun muodot Uni Arts. 24.5.2006. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Tuppurainen, Erkki: Keskiajan moniääninen kirkkomusiikki Uni Arts. 24.5.2006. Viitattu 11.10.2024.