Guthrum

Guthrum (myös Godrum tai Guthorm, kuollut noin 890), tunnetaan myös nimellä Guthrum Vanhempi, tanskaksi Gorm den Gamle (Tanskaa hallitsi 900-luvulla samanniminen kuningas Gorm Vanha) tai Gorm den Barnløse ("Gorm Lapseton"), oli Danelagenin tanskalaisten viikinkien kuningas. Kristinuskoon kääntymisen yhteydessä hän otti käyttöön nimen Aethelstan (vaihtoehtoisia kirjoitustapoja Athelstan ja Ethelstan). Hänet tunnetaan lisänimellä "Vanhempi", koska myöhemmin hallitsi myös Guthrum Nuorempi.

On epäselvää miten Guthrumista tuli Danelagenin (tanskalaisten hallitsema alue Englannissa) päälliköiden kuningas. Tiedetään vain, että vuoteen 874 mennessä hän oli käynnistänyt laajamittaisen sodan Wessexiä ja sen kuninkaita vastaan.

Guthrum tunnetaan erityisesti taisteluistaan Alfred Suurta vastaan. Osassa taisteluista Guthrum onnistui saavuttamaan voittoja Alfredin joukoista, mutta lopulta hän hävisi ratkaisevan Ethandunin taistelun keväällä 878. Anglosaksien kronikan mukaan saarretun Guthrumin armeijan onnistui neuvotella rauhansopimus, joka tunnetaan nimellä Wedmoren rauha (Canterbury Manuscript F:ssa).

Wedmoren rauhassa (jota seurasi Alfredin ja Guthrumin rauhana tunnettu sopimus) Alfredin ja Guthrumin välillä sovittiin valtapiirien rajoista.^[1] Sopimuksella Guthrum kääntyi kristinuskoon ja Alfredista tuli hänen kummisetänsä. Samassa yhteydessä Guthrum otti nimen Aethelstan. Kristinuskoon kääntyminen toimi Guthrumin valana tai laillisena siteenä rauhansopimukseen ja sen merkitys oli enemmän poliittinen kuin uskonnollinen. Poliittisesti kristinuskoon kääntyminen ei vaikuttanut tanskalaisten valtaan alueilla, jotka Guthrum oli valloittanut^[2]. Sen sijaan se vain vahvisti Guthrumin asemaa valloittamillaan alueilla, jotka olivat kristinuskoisia. Rauhansopimuksen ansiosta Guthrum pystyi vetämään joukkonsa lännestä ja keskittymään itäisten alueiden valloitukseen. Vuodesta 879 hän hallitsikin Itä-Anglian kuninkaana kuolemaansa asti.

Anglosaksien kronikan mukaan Guthrum kuoli vuonna 890.^[3]