Gustaf Renvall

Gustaf (Kustaa) Renvall (23. syyskuuta 1781 Halikko – 22. tammikuuta 1841 Ulvila) oli suomalainen pappi, kielentutkija ja yksi suomen kirja- ja yleiskielen merkittävistä kehittäjistä. Osin hänen vaikutuksestaan suomen kirjakieltä alettiin 1800-luvun alkupuolella kehittää pääasiassa länsimurteiden pohjalta.

Renvallin vanhemmat olivat Halikon Kaninkolan Ala-Knaapin rusthollari Simon Simonsson ja Kirstin Henriksdotter. Renvall kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1801. Papiksi hänet vihittiin 1806 ja filosofian maisterin oppiarvon hän sai 1811. Hänen opinnäytetyönsä Dissertationis, de orthoëpia et orthographia linguae Fennicae (1810) vakiinnutti suomen kielen oikeinkirjoitusta.

Renvall aloitti Turun yliopistossa suomen kielen dosenttina 1811 ja hänestä tuli kasvatus- ja opetusopin apulainen sekä kasvatusopillisen seminaarin lehtori vuonna 1813. Vuonna 1819 Renvallista tuli Uskelan ja 1829 Ulvilan kirkkoherra. Hän sai rovastin arvon 1820 sekä professorin arvonimen 1827 ja lääninrovastiksi hänet nimitettiin 1830. Kirja- ja yleiskielen kehittäjänä Renvall oli länsimurteiden puolustaja. Vuonna 1840 ruotsiksi julkaisemassaan suomen kieliopissa Finsk språklära hän puolusti länsimurteita niin tuloksellisesti, että suomen kirjakieli paljolti hänen ansiostaan jäi pääasiallisesti läntisten murteiden pohjalle.

Renvallin puoliso vuodesta 1817 oli Charlotta Revall (k. 1873), kirjastonhoitaja ja matrikkeleiden laatija Robert Alfred Renvall oli heidän poikansa.