Guaranit

Ennen eurooppalaisten tuloa guaranit asuivat paalutettujen kylien yhteistaloissa, 10–15 perhettä samassa talossa. Keskushallintoa ei ollut: kylien yhteistoiminta oli satunnaista ja vapaaehtoista. Eurooppalaisten tullessa guaraneja oli noin 400 000.^[1] He harjoittivat maanviljelyä eli kasvattivat maniokkia ja maissia, metsästivät puhallusputkilla ja jousilla ja keräsivät villihunajaa. Puunkaiverrus ja ruukunteko olivat hienoja taidemuotoja.

Guaranit toimivat yhteistyössä jesuiittalähetyssaarnaajien kanssa ja puolustivat Paraguayn valtiota, kun Brasilia, Argentiina ja Uruguay hyökkäsivät yhdessä naapurinsa kimppuun.

Guaranin kieli on hyvin säilynyt. Sillä on kirjoitettu uskonnollista kirjallisuutta jo 1600-luvulla.^[2]

Guarani-heimoon kuuluvia ihmisiä on Survival Internationalin arvion mukaan noin 80 000. Suurin osa guaraneista asuu Paraguayn, Brasilian, Bolivian ja Argentiinan alueella; eniten Brasiliassa, missä heitä on noin 51 000. Brasiliassa guaranit asuvat seitsemän osavaltion alueella ja heidät on jaettu kolmeen ryhmään: Kaiowát, Ñandevat sekä M'byát. Suurin ryhmä on Kaiowát, joiden nimi tarkoittaa 'metsän ihmisiä'. Guaranit ovat uskonnollisia. Useimmissa yhteisöissä on erillinen rukoushuone ja hengellinen johtaja, jonka auktoriteetti perustuu enemmänkin arvovaltaan ja kunnioitukseen kuin käytännön voimaan ja valtaan. Aikojen alusta lähtien guaranit ovat etsineet esi-isiensä lupaamaa maata ('maa ilman pahuutta'), jossa ihmiset olisivat vapaita kärsimyksestä ja kivusta.^[3]

Guaranien, kuten monien muidenkin alkuperäisheimojen, elinolot on uhattuna. Ahdinkoa aiheuttavat lähinnä kiistat maa-alasta kaivostyöntekijöiden ja karjatilallisten kanssa. Monia guaraneja on tapettu ja monet ovat päätyneet itsemurhaan. Itsemurhat ovat guaranien keskuudessa paljon yleisempiä kuin muun väestön keskuudessa. Syynä tähän uskotaan olevan guaranien elämäntapa ja -tehtävä etsiä heille kuuluvaa maata, jota ei yksinkertaisesti enää nykyään ole. Pahin tilanne on brasilialaisen Mato Grosso do Sul -osavaltion alueella, jossa guaranit aikoinaan omistivat 350 000 neliökilometriä maata, kun nykyään siitä ei ole enää juuri mitään jäljellä.^[3] Alkuperäisväestön osa on muutenkin heikko Etelä-Amerikassa, ja heimojen puolia pitää vain muutama kansalaisjärjestö, kuten Survival International ja AmazonWatch. Kesäkuussa 2016 pitkäaikainen guarani-aktivisti Leia Aquino kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. Tämä koettiin suurena takaiskuna alkuperäisväestön puolesta taistelevien keskuudessa.^[4]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guaranit Wikimedia Commonsissa