Granaatti
Granaatti on ryhmä silikaattimineraaleja, joita yhdistää kemiallinen koostumus X3Al2(SiO4)3 ja kuutiollinen kidejärjestelmä. Alumiinin tilalla voi olla myös rauta tai kromi. Granaattikiteet ovat tavallisesti rombidodekaedrin (12-tahokas) tai ikositetraedrin (24-tahokas) muotoisia. Granaatin kovuus on 6,5–7,5 Mohsin asteikolla ja sen läpinäkyvyys täysin läpinäkyvästä läpinäkymättömään. Granaattien väriasteikko on hyvin laaja: yleisimpiä värejä ovat punainen, keltainen, ruskea ja vihreä, mutta granaateissa esiintyy lähes kaikkia värejä sinistä lukuun ottamatta.[1] On löydetty myös granaatteja, jotka näyttävät päivänvalossa sinisiltä ja keinovalossa violetinpunaisilta.[2]
Granaatti on yleinen mineraali metamorfisissa kivilajeissa ja joissakin magmakivilajeissa.[1] Sitä esiintyy myös esimerkiksi upaesiintymissä pieninä rakeina ja palasina. Suomessa granaattia esiintyy myös yleisesti, ja sitä tavataan muun muassa punaisina läiskinä Lapin granuliiteissa, kiteinä Kalvolan nappikallion kiilleliuskeessa, Lapissa kullanhuuhdonnan yhteydessä ja uvaroviittikiteinä Outokummun kaivoksissa.[2]
Granaatti on todennäköisesti saanut nimensä latinan jyvää tarkoittavasta sanasta granatus, mikä viittaa mineraalin tyypilliseen rakenteeseen selkeästi erottuvina jyvämäisinä kiteinä. Granaatti on suosittu korukivi, mutta sitä käytetään myös hionta-aineena.[1]
Granaatista erotetaan kemiallisen rakenteen perusteella seuraavat kuusi tavallista mineraalia: pyrooppi, almandiini, spessartiini, grossulaari, uvaroviitti ja andradiitti. Niistä kolme ensiksi mainittua muodostavat omat ryhmänsä ja kolme viimeksi mainittua omansa.[2]
Granaattimineraaleja
muokkaaPyrooppi
muokkaaPyrooppi on magnesiumalumiinisilikaatti, jonka kemiallinen kaava on Mg3Al2(SiO4)3.[3] Sen väri vaihtelee syvän karmiininpunaisesta lähes mustaan. Pyroopin nimi juontuu kreikan kielen 'tulen kaltaista' tarkoittavasta sanasta. Läpinäkyviä pyrooppikiteitä käytetään usein jalokivinä. Pyrooppia esiintyy erityisesti serpentiniiteissä ja peridotiiteissa. Rodoliitti on lilanpunainen granaatti, joka koostuu pyroopista ja almandiinista suhteessa 2:1.[2]
Pyrooppia kutsutaan myös nimillä Adelaiden rubiini, Amerikkalainen rubiini, Arizonan spinelli, Böömin granaatti ja Kap-rubiini.[2]
Almandiini
muokkaaAlmandiini on rauta-alumiinisilikaatti, jonka kaava on Fe3Al2(SiO4)3.[3] Väriltään se on punainen vivahtaen usein violettiin tai ruskeaan. Sitä esiintyy monissa metamorfisissa kivilajeissa, kuten gneisseissä ja kiilleliuskeissa yhdessä muun muassa stauroliitin, kyaniitin ja andalusiitin kanssa. Almandiinia esiintyy runsaasti myös Sri Lankan jalokivisorassa, mistä johtuen sitä kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Ceylonin rubiiniksi.[2] Suomessa almandiinin tunnetuimpia esiintymispaikkoja ovat Inarin Lemmenjoen kullanhuuhdonta-alueet.[4]
Spessartiini
muokkaaSpessartiini (spessartiitti) on mangaanialumiinisilikaatti, jonka kaava on Mn3Al2(SiO4)3.[3] Se on saanut nimensä Spessartin kaupungin mukaan Saksan Baijerissa. Sitä esiintyy esimerkiksi graniittipegmatiitissa ja mangaania sisältävissä metamorfisissa kivilajeissa. Spessartiini voi olla väriltään mitä tahansa ruskehtavan oranssin ja violetinpunaisen väliltä, mistä johtuen sitä ei ole helppo erottaa silmämääräisesti pyroopista ja almandiinista.[2]
Grossulaari
muokkaa- Pääartikkeli: Grossulaari
Grossulaari on kalsiumalumiinisilikaatti, jonka kaava on Ca3Al2(SiO4)3.[3] Sen nimi viittaa karviaiseen (Ribes grossularia), jonka marjoja hieman muistuttavia vihreitä granaattikiteitä on löydetty Siperiasta. Muita grossulaarin värejä ovat kanelinruskea, punainen ja keltainen. Sitä esiintyy muun muassa metamorfoituneissa kalkkikivissä ja niiden reunakarsissa. Tsavoriitti on ainoastaan Keniassa ja Tansaniassa esiintyvä smaragdinvihreä grossulaari, joka on erityisen haluttu kauneutensa vuoksi. Vanadiinia sisältävä muunnos on saanut nimensä ensimmäisen löytöpaikan, Kenian Tsavon mukaan. Madagaskarilta on löydetty valaistuksen mukaan väriään sinisestä violetinpunaiseen vaihtava muunnos, joka samoin on hyvin arvokas.[2]
Grossulaaria kutsutaan myös nimillä Kalifornialainen rubiini ja Montanan rubiini.[2]
Uvaroviitti
muokkaa- Pääartikkeli: Uvaroviitti
Uvaroviitti on kalsiumkromisilikaatti, jonka kaava on Ca3Cr2(SiO4)3.[3] Se on melko harvinainen, ja sitä tavataan muun muassa Venäjän Uralvuorilla sekä Suomen Outokummussa, jossa on yksi tunnetuimmista esiintymistä. Sitä esiintyy pieninä tummanvihreinä kiteinä kromiitissa, peridotiitissa ja serpentiniitissä. Yli karaatin kokoiset jalokiviluokan yksilöt ovat jo harvinaisuuksia.[2]
Andradiitti
muokkaaAndradiitti on kalsiumrautasilikaatti, jonka kaava on Ca3Fe2(SiO4)3.[3] Sen rakenne vaihtelee, samoin kuin väri (punainen, keltainen, ruskea, vihreä tai musta). Sitä esiintyy muun muassa karsikivissä, kalkkikiviin liittyvissä malmeissa ja alkaalikivissä. Demantoidi on arvokas kirkkaanvihreä muunnos, jonka nimi tulee sen timanttia muistuttavasta korkeasta dispersiosta. Topatsoliitti on keltainen tai kellanvihreä ja melaniitti taas täysin musta muunnos.[2]
Granaattien harhaanjohtavia kutsumanimiä
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Geologia.fi: Granaatti
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet Otava, 1989. ISBN 951-1-10837-9
- ↑ a b c d e f David C. Cook, Wendy L. Kirk: ”Silikaatit: Nesosilikaatit”, Mineraalit ja jalokivet: 300 maankamaran aarretta, s. 205–210. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0
- ↑ Vartiainen, Risto: Lapin korukivet, s. 20–21. Määritä julkaisija! ISBN 952-91-3410-X
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Granaatti Wikimedia Commonsissa