George Frederic Watts

George Frederic Watts (1817–1904) oli brittiläinen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän herätti aluksi 1840-luvulla huomiota muutamilla historia-aiheisilla laatukuvillaan ja sai niistä pari ensi palkintoakin. Niitä olivat teokset Caractacus, jota riemusaatossa kuljetetaan pitkin Rooman katuja ja Alfred nostaa saksilaiset aseisiin tanskalaisia vastaan. Sittemmin hän liittyi prerafaeliitteihin, mutta hän oli liian itsenäinen ja luopui pian heistäkin kulkeakseen kokonaan omia, muista poikkeavia teitään. Palattuaan kolmivuotiselta opintomatkaltaan Italiasta 1847 hän tosin vielä loi muutaman aikaisempien laatumaalaustensa tapaisen teoksen, kuten Paolo Malatesta ja Francesca da Rimini, Orlando ajaa takaa Fata Morganaa, Laupias samarialainen ja Pyhä Yrjänä, lohikäärmeen tappaja (fresko Lontoon parlamenttitalon runoilijahallissa vuodelta 1853), mutta vähitellen hän siirtyi melkein yksinomaan filosofisen aatemaalauksen alalle.^[1]

Watts halusi maalauksillaan opettaa ja kasvattaa kansaa ja siksi hän ei, omien sanojensa mukaan, maalannutkaan esineitä ja asioita, vaan aatteita. Varakkaana hän ei suostunut myymään teoksiaan yksityisille keräilijöille, etteivät ne hautautuisi heidän kokoelmiinsa, vaan hän lahjoitti niitä Lontoon Tate Galleryyn ja muihin englantilaisiin kokoelmiin, mutta osan hän säilytti omassa työhuoneessaan, joka oli sunnuntai-iltapäivin yleisölle avoinna.^[1]

Aatteellisia allegorioita olivat esimerkiksi Fata Morgana (1865), Toivo, Rakkaus ja elämä (1893), Rakkaus ja kuolema, Aika, kuolema ja oikeus, Voittava rakkaus, Kuolema kruunaa viattomuuden, Mammona ja Omatunto. Hän piti esikuvinaan eri aikojen mestareita ja omaksui juhlallisen ylevyyden vanhoista kreikkalaisista Parthenon-veistoksista, lämpimät värit venetsialaisilta maalareilta ja valohämyn Rembrandtilta. Myöhempinä vuosinaan hän maalasi aikalaistensa muotokuvia, joista hän lahjoitti 15 kokoelmana, Hengen Pantheonina Lontoon Kansallisgalleriaan. Hän teki jonkin verran myös veistoksia. Hänet valittiin 1868 Kuninkaallisen taideakatemian jäseneksi, mutta hän luopui jäsenyydestä 1896.^[1]

• 
  Taiteenkeräilijä Alexander Constantine Ionides perheineen, noin 1841–1842.
• 
  Kiertelevä laulaja.
• 
  Alfred Tennyson