Evakuointi

Evakuointi (< ruots. evakuera < lat. evacuare, 'tyhjentää'^[1]) on viranomaisten johdolla tapahtuvaa väestön tai sen osan siirtämistä pois vaaran uhkaamalta alueelta ja sijoittamista turvalliselle alueelle, sekä väestön elinedellytysten ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista evakuointitilanteessa.^[2]

Ihmisten vapaaehtoinen siirtyminen ei ole evakuointia. Sen sijaan viranomaisten kehotuksesta tapahtuva omatoiminen siirtyminen kuuluu evakuointiin.^[2]

Evakuointi voi suppeimmillaan tarkoittaa esimerkiksi yhden talon asukkaiden ja laajimmillaan useiden kuntien tai laajempien alueiden väestön siirtämistä pois vaaran uhkaamalta alueelta ja sijoittamista turvalliselle alueelle.^[2] Suuria evakuointeja tehdään esimerkiksi luonnonmullistusten takia, kuten hirmu- ja pyörremyrskyjen tai tulivuorenpurkausten takia. Evakuointi on mahdollista myös sodan uhatessa, jolloin siviiliväestö siirretään turvaan taisteluiden alta.

Suomessa evakuoitiin talvisodan aikana ja rauhanteon jälkeen vuonna 1940 yhteensä noin 430 000 henkeä. Jatkosodan aikana takaisin luovutettuun Karjalaan palanneet joutuivat vuonna 1944 uudestaan evakkoon, ja lisäksi evakkoon lähtivät Petsamon asukkaat. Luovutettujen alueiden evakot asutettiin pysyvästi muualle Suomeen. Uudelleenasutetuista evakoista käytetään nimitystä siirtoväki. Suomen ja Neuvostoliiton aselevon astuttua voimaan, Lapin sodan alkuvaiheessa evakuoitiin saksalaisjoukkojen miehittämältä alueelta Lapin läänistä ja Oulun läänin pohjoisosista lähes koko väestö, 56 500 henkeä Ruotsiin ja 111 500 henkeä Pohjanmaalle. Evakot palasivat asuinseuduilleen, mutta saksalaisten poltetun maan taktiikka oli tuhonnut suuren osan Lapin rakennuskantaa ja aiheutti mittavat jälleenrakennustyöt.