Etelänkrilli

Etelänkrilli kasvaa noin kuusi senttiä pitkäksi, ja painaa noin kaksi grammaa. Se on läpikuultava, ja selkäpuoleltaan ruskean sävyinen. Silmät ovat pyöreät, koirailla suuremmat kuin naarailla.^[3] Yhteensulautunutta päätä ja keskiruumiista peittää selkäkilpi; niitä seuraa lihaksikas 6-jaokkeinen takaruumis. Tuntosarvet ovat suhteellisen lyhyet. Maailman etelänkrillien yhteenlaskettu massa on luultavasti suurempi kuin minkään muun eläinlajin. 1980-luvulla sen laskettiin olevan noin 500 miljoonaa tonnia, mutta määrä on vähentynyt siitä ainakin joillakin alueilla.^[4]

Etelänkrilliä tavataan vyöhykkeellä, joka kiertää Etelämantereen ympäri polaaririntaman sisäpuolella jonkin matkaa irti rantaviivasta. Krilliparvet eivät ole jakautuneet tasaisesti tälle vyöhykkeelle, vaan suosivat tiettyjä paikkoja, jotka johtuvat joko ravinnoksi kelpaavan kasviplanktonin ja petoeläinten liikkeistä tai virtauksista ja pohjan muodoista. Krilliparvet liikkuvat, tiivistyvät ja hajaantuvat eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina.^[3]

Etelänkrillit laskevat munansa veteen alkukesästä: tammi-helmikuussa. Kukin naaras laskee tuhansia munia päällimmäisessä sadan metrin vesikerroksessa. Munat vajoavat kymmenen päivän ajan, ja toukat kuoriutuvat jopa kahden kilometrin syvyydessä. Ne kehittyvät toukkavaiheiden kautta aikuiseksi, ja osa saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaina, osa vasta kolmantena vuonna. Toisin kuin monet sukulaisensa, etelänkrillit jatkavat kuoren vaihtamista säännöllisesti läpi elämänsä. Kun ravintoa on runsaasti, ne kasvavat nopeasti, ja voivat vaihtaa kuorta jopa 2-4 viikon välein. Kun ravinnosta on pulaa, laji jatkaa kuorenvaihtoa mutta muuttuu pienemmäksi. Lajin on aiemmin arveltu elävän kaksivuotiaaksi, mutta on tutkimustuloksia, jotka viittaavat etelänkrillien elävän jopa yksitoistavuotiaiksi.^[4]