Eric Gerets

Gerets aloitti ammattilaisuransa Standard Liègessä 1971. Hän edusti seuraa kaksitoista kautta ja nousi belgialaisten puolustajien eliittiin debytoiden Belgian maajoukkuepaidassa vuonna 1975. Rekemin leijonana tunnettu kovaotteinen ja vahva puolustaja siirtyi 1983 isommille areenoille AC Milaniin. Ura Italiassa ei kuitenkaan auennut ja Gerets palasi epäonnistuneen kauden 1983/84 takaisin Benelux-maihin ja jatkoi uraansa MVV Maastrichtissa, josta siirtyi 1985 PSV Eindhoveniin.

PSV:ssä Gerets ura sai uuden alun ja hän oli tärkeässä roolissa PSV:n Euroopan Cupin voitossa kaudella 1987/88, kun joukkue Guus Hiddinkin opeilla nujersi rangaistuspotkuilla SL Benfican 6–5. Gerets urakoi ottelussa PSV:n kapteenina. Hän edusti PSV:tä uransa viimeiset kaudet päättäen ammattilaisuransa 38-vuotiaana vuonna 1992.

Belgian maajoukkuetta Gerets edusti 16 vuoden ajan kuuluen Punaisten paholaisten 1980-luvun kultaiseen sukupolveen. Paras saavutus maajoukkuepaidassa oli EM-hopea 1980. Gerets edusti Belgiaa myös MM-tasoilla ollen mukana kolmissa MM-kisoissa (1982, 1986, 1990), joista parhaana saavutuksena nelossija 1986.

• Belgian mestaruus: 1982, 1983
• Euroopan Cup: 1988
• Alankomaiden mestaruus: 1986, 1987, 1988, 1989, 1991, 1992
• EM-hopeaa 1980

Gerets aloitti valmennusuransa vuonna 1992 RFC Liégessä, josta hän siirtyi 1994 Liersen peräsimeen. Liersessä Gerets teki läpimurtonsa valmentajana luotsaten seuran Belgian liigamestariksi kaudella 1996/97. Menestyksekkään kauden jälkeen Gerets siirtyi Club Bruggeen, jossa hän juhli mestaruutta heti ensimmäisellä kaudellaan.

1999 hän palasi PSV Eindhoveniin, tällä kertaa valmentajana. Menestys ei kuitenkaan jäänyt paljoa uupumaan pelivuosista ja Geretsin johdolla PSV juhli Alankomaiden mestaruutta kahteen kertaan. Cupissa PSV kärsi finaalitappion kaudella 2000/01.

Kesällä 2002 Gerets vaihtoi PSV:stä 1. FC Kaiserslauterniin. Saksalaisseurassa menestys jäi vaisummaksi, vaikka seura kaudella 2002/03 etenikin Saksan cupin loppuotteluun. Gerets jätti joukkueen 2004 ja siirtyi VfL Wolfsburgiin, josta yhden kauden jälkeen turkkilaiseen Galatasarayhyn.

Turkissa Gerets juhli kaudella 2005/06 mestaruutta, mutta seuraava kausi ei sujunut yhtä hohdokkaasti. Toukokuussa 2007 hän ilmoitti eroavansa Galatasarayn päävalmentajan tehtävistä joukkueen sijoituttua kolmanneksi Turkin Superliigassa.

Gerets palasi valmentajan tehtäviin syyskuussa 2007 kun Ranskan liigassa pelaava Olympique de Marseille palkkasi hänet päävalmentajaksi. Geretsin tullessa seuran peräsimeen, Marseille oli liigassa vasta sijalla 16 yhdeksän pelatun kierroksen jälkeen. Kasassa oli vain 7 pistettä.

Geretsin ensimmäinen ottelu Marseillen päävalmentajana sujui loistavasti. OM otti Mestarien liigan lohkovaiheen toisella kierroksella komean 0–1 vierasvoiton Liverpoolista. Gerets oli saanut kurinalaisen taktiikkansa iskostumaan joukkueeseen vain 10 päivässä. Lopulta Geretsin luotsaama OM nousi Liguessa upeasti sijalle kolme ja selvisi Mestarien liigaan kaudelle 2008–09.

Kaudella 2008/09 Gerets on johdattanut Marseillen hyvään vireeseen. UEFA Cupissa seura eteni puolivälieriin, joissa se hävisi ukrainalaiselle FK Shakhtar Donetskille. Ranskan liigassa Marseille taisteli tiukasti mestaruudesta, muttei onnistunut katkaisemaan Olympique Lyonnais'n dominoinnin. Marseillessa saavutettu menestys on poikinut Geretsille uusia tarjouksia. Huhtikuussa 2009 hänelle tarjottiin paikkaa Belgian maajoukkueen päävalmentajana, mutta hän kieltäytyi kunniasta. ^[1] Huhtikuun lopussa Gerets ilmoitti ettei aio jatkaa Marseillessa, vaikka seura voittaisikin Ranskan mestaruuden. ^[2] Ilmoitusta oli edeltänyt huhumylly, jonka mukaan Gerets olisi siirtymässä FC Bayern Münchenin päävalmentajaksi. Samalla hän arvosteli entistä OM-johtaja Bernard Tapieta. ^[3] Toukokuun lopussa kerrottiin, että Gerets jatkaa uraansa saudiarabialaisen Al-Hilalin päävalmentajana. Siirron taustalla oli Geretsin mukaan Marseillen seurajohdon haluttomuus sitoutua häneen sekä seuran maksama palkka. ^[4]

Kesäkuun alussa ilmoitettiin Geretsin siirtyvän Marokon maajoukkueen päävalmentajaksi viimeistään marraskuussa 2010, kun Al-Hilalin kausi Aasian Mestarien liigassa päättyy.^[5] Hänen tehtäviään on hoitanut sillä aikaa apuvalmentaja Dominique Cuperly, mutta Gerets tekee siitä huolimatta Marokon pelaajavalinnat.^[6] Lokakuussa Marokon liitto vahvisti, että Gerets siirtyy täysipäiväiseksi päävalmentajaksi 15. marraskuuta. ^[7]

Geretsin debyyttiturnaus Afrikan mestaruuskisat 2012 tammi–helmikuussa sujuivat alle odotusten. Turnaukseen jopa mestarisuosikkina lähtenyt Marokko hävisi alkulohkossaan ensin Tunisialle ja sitten Gabonille, joten tie katkesi jo lohkovaiheeseen. Kehnosta menestyksestä huolimatta Gerets vakuutti jatkavansa tehtävässään sopimuksensa loppuun vuoteen 2014 saakka. ^[8] Marokossa on kuitenkin noussut keskustelua Geretsin palkasta, jota maan liitto ei ole suostunut julkistamaan. ^[9] 22. helmikuuta 2012 Marokon jalkapalloliitto vahvisti Geretsin jatkavan tehtävässään sopimuksen mukaisesti.^[10] Gerets sai lisää kritiikkiä, kun Marokko hävisi harjoitusottelunsa Senegalille 1–0 ja myöhemmin vuoden 2014 MM-karsintojen avausottelussa se pelasi tasan 1–1 Gambiaa vastaan. Gerets kuitenkin vakuutti pysyvänsä päävalmentajana sopimuksensa loppuun.^[11] Heinäkuussa 2012 Gerets johdatti Marokon Arabian mestaruuteen, kun Marokko voitti loppuottelussa Libyan rangaistuspotkuilla 3–1.^[12] Gerets sai lopulta potkut, kun Marokko kärsi 2–0 vierastappion Mozambikia vastaan vuoden 2013 Afrikan-mestaruuskisojen karsintaottelussa.^[13]

9. lokakuuta 2012 Gerets allekirjoitti kolmen vuoden sopimuksen hallitsen Qatarin mestarin Lekhwiya FC:n kanssa.^[14] Geretsin johdolla Lekhwiya voitti kaudella 2012/13 Crown Prince Cupin ja kaudella 2013/14 Qatarin liigamestaruuden. Belgialainen jätti seuran kahden kauden jälkeen ja siirtyi Al-Jazira Clubin peräsimeen. ^[15] Geretsin johdolla Al-Jazira sijoittui kaudella 2014/15 Arabiemiirikuntien liigassa toiseksi. Tulos ei riittänyt, vaan Gerets sai potkut seurasta kesällä 2015.^[16]

• Belgian mestaruus: 1997, 1998
• Alankomaiden mestaruus: 2000, 2001
• Turkin mestaruus: 2006
• UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2009
• Saudi-Arabian mestaruus: 2010
• Saudi Crown Prince Cup: 2010
• Qatarin mestaruus: 2014
• Crown Prince Cup: 2013
• Afrikan mestaruuskisat
  • 1.kierros: 2012
• Arabian mestaruus: 2012