Estuaari

Estuaari on maa-alueen osittain suojaama jokisuualue, jossa yhden tai sitä useamman joen makea vesi sekoittuu suolaisen meriveden kanssa murtovedeksi.^[1]

Estuaareja on monen muotoisia ja kokoisia; niistä monet ovat lahtia, laguuneita tai vuonoja.^[1] Tyypillisesti ne ovat paljon leveämpiä kuin niihin laskeva joki ja levenevät merelle päin mentäessä. Kaikki lahdet, laguunit tai vuonot eivät kuitenkaan ole estuaareja – näiden perusominaisuus on nimenomaisesti makean ja suolaisen veden sekoittuminen.

Estuaareja esiintyy jokien suilla varsinkin alueilla, joissa vuorovesi on niin voimakas, että merivesi virtaa ajoittain joen uomaa pitkin päinvastaiseen suuntaan.^[1] Tästä syystä esimerkiksi Euroopassa estuaarit ovat yleisiä Atlanttiin, Pohjanmereen ja Jäämereen laskevien jokien suilla, mutta harvinaisia Itämerellä, Välimerellä ja Mustallamerellä. Monet nykyiset estuaarit ovat syntyneet jääkauden päättyessä, jolloin sulamisvedet nostivat meren pintaa niin, että jokilaaksot jäivät osittain merenpinnan alle.^[1]

Tunnettuja estuaareja ovat Pohjoiseen jäämereen laskevien suurten jokien kuten Obin ja Jenisein estuaarit, Pohjois-Amerikan Suurten järvien vedet keräävä Saint Lawrence -joen estuaari Quebecissa, Delawarenlahti ja Chesapeakenlahti Yhdysvaltain itärannikolla, San Franciscon lahti sekä Puget Sound sen länsirannikolla sekä Rio de la Plata, Uruguay- ja Paranájoen yhteinen estuaari Argentiinan ja Uruguayn rajalla. Eurooppalaisia estuaareja ovat muun muassa Thamesin estuaari sekä Trentin ja Ousen yhteinen estuaari Humber Englannissa, Saksassa sijaitsevat Elben ja Weserin jokisuut ja Ranskassa muun muassa Seinen ja Loiren estuaarit sekä Gironde, joka on Garonnen ja Dordognen yhteinen estuaari. Asovanmeri on Don- ja Kubanjokien yhteinen estuaari Mustanmeren reuna-alueella sekä Nevajoki.

Itämerta voidaan myös pitää siihen laskevien jokien yhteisenä suurena estuaarina.^lähde?

Estuaareihin muodostuu usein ainutlaatuisia ekosysteemejä, joiden eliöt ovat erikoistuneet elämään murtovesialueilla.^[1]