Eeva Tenhunen
Eeva Tenhunen (oik. Eeva Leena Palosuo), (2. tammikuuta 1937 Sortavala – 9. kesäkuuta 2017 Kitee)[1] oli suomalainen rikoskirjailija. Hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1961.[2][3]
| Eeva Tenhunen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eeva Leena Palosuo |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1937 Sortavala |
| Kuollut | 9. kesäkuuta 2017 (80 vuotta) Kitee |
| Ammatti | opettaja, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | rikoskirjallisuus |
| Esikoisteos | Mustat kalat (1964) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tenhusen vanhemmat olivat kauppatieteiden kandidaatti Toivo Ilmari Tenhunen ja filosofian kandidaatti Siiri Maria Silvennoinen.[2] Hän avioitui Knud Aksel Palosuon kanssa vuonna 1968,[2] mutta tämä kuoli vuonna 1986, jonka jälkeen Tenhunen sanoi kirjoittamisestaan kadonneen kepeyden.[3] Hän työskenteli äidinkielen ja historian opettajana Kiuruvedellä,[2] Sukevalla[3] ja Kiteellä.[2]
Eeva Tenhusen teokset ovat humoristisia whodunit-tyyppisiä rikosromaaneja, joiden päähenkilönä on komisario Martti Halla ja tämän vaimo Liisa.[4] Esikoisromaani Mustat kalat (1964) sijoittuu Olavinlinnaan,[4] jossa Tenhunen oli itse oppaana opiskelukesinään.[2] Kirjan päähenkilö on historianopiskelija Liisa Rautasalo, joka on oppaana linnassa. Kirjan rikos on linnassa tapahtuva murha, jota tutkii komisario Martti Halla. Komisario Halla on myöhemmissä kirjoissa naimisissa Liisan kanssa, joka on rikoskirjailija.[2]
Vuonna 1985 ilmestyneessä dekkarissa Kuolema sukupuussa ei poikkeuksellisesti esiinny Hallan pariskunta. Tapahtumat sijoittuvat Savonlinnaan, johon on kokoontunut Frostin suvun jäseniä. Myöskään kirjassa Nuku hyvin, Punahilkka ei kyseinen pariskunta esiinny, vaan kirjan tapahtumat sijoittuvat itäsuomalaiseen maalaiskylään ja päähenkilöinä ovat yhteiskoulun opettajat. Kertojana on historian- ja suomenopiskelja Ulla, joka on saanut paikan epäpätevänä sijaisopettajana.
Romaanista Kuolema savolaiseen tapaan (1976) on tehty myös televisioelokuva[4] vuonna 1983. Viimeinen, yhdeksäs teos Joka uniinsa uskoo ilmestyi 1987.
Dekkareiden lisäksi Tenhuselta ilmestyi 1982 kirjeromaani Rakas perhe, jossa 1960-luvun Turussa asuva suomen kielen opiskelija kertoo auskultointivuodestaan Savonlinnassa asuvalle perheelleen.
Teokset
muokkaa- Mustat kalat. WSOY, 1964.
- Keisari seisoo palatsissaan. WSOY, 1971. ISBN 951-0-03555-6
- Nuku hyvin, Punahilkka. WSOY, 1973. ISBN 951-0-05814-9
- Kuolema savolaiseen tapaan. WSOY, 1976. ISBN 951-0-07730-5
- Hyvän tytön hautajaiset. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08752-1
- Viimeinen pari. WSOY, 1980. ISBN 951-0-10099-4
- Rakas perhe. Kaksikymmentä kirjettä kommentteineen. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11353-0
- Kuolema sukupuussa. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12723-X
- Joka uniinsa uskoo. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14674-9
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 8.7.2017, s. C 18
- ↑ a b c d e f g Eeva Tenhunen Kirja Elisa. Viitattu 02.01.2018.
- ↑ a b c Torppa, Tiina: Lukijoiden rakastama Eeva Tenhunen Suomen dekkariseura ry. 6.11.2017. Arkistoitu 15.4.2021. Viitattu 02.01.2018.
- ↑ a b c Jääskeläinen, Sanna: Dekkaristi Eeva Tenhunen on kuollut Karjalainen. 9.7.2017. Arkistoitu 3.1.2018. Viitattu 02.01.2018.
Aiheesta muualla
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Lea Toivola: Lapsuuden paratiisista karkoitetut. (Eeva Tenhunen). Ruumiin kulttuuri 2/1995, s. 14–18.