Edvard Marttyyri

Edvard Marttyyri (joskus käytetään muotoa Eadweard II, n. 962 – 18. maaliskuuta 978/979) oli Englannin kuningas 8. heinäkuuta 975 lähtien kuolemaansa asti. Hän seurasi tehtävässä isäänsä kuningas Edgaria. Edvardin äiti oli Edgarin ensimmäinen vaimo Ethelflaeda Eneda.

Edvard nousi valtaan 13-vuotiaana, vaikka hänen äitipuolensa, Edgarin toinen vaimo kuningatar Elfrida (Ælfthryth) oli sitä mieltä, että hänen poikansa Ethelred sopisi paremmin kuninkaaksi. Entisen kuninkaan neuvonantaja ja Canterburyn arkkipiispa Dunstan sekä East Anglian ealdorman Aethelwin kuitenkin kannattivat Edvardia ja witenagemot vahvisti valinnan.^[1]

Edvardin vieraillessa metsästysretkellä Corfen linnassa lähellä Warehamia, Dorsetissa 18. maaliskuuta 979 (tai 978) hänet murhattiin. Legendan mukaan saapuessaan linnaan hänen äitipuolensa tarjosi hänelle kupillisen juotavaa Edvard ollessa vielä ratsailla. Edvardin juodessa Elfridan palvelija puukotti kuningasta ja tämä putosi satulasta osittain jääden roikkumaan jalustimesta. Hevonen raahasi Edvardia mukanaan ja kuningas kuoli tämän ja tikarinhaavan yhteisvaikutuksesta. Anglosaksien kronikka ei mainitse salamurhaa, ainoastaan että hänet tapettiin Corfen linnassa. Huntingdonin Henry sanoo, että kuninkaan tappoi hänen oma väkensä. Worcesterin Florencen mukaan hänet tappoi hänen oma väkensä kuningattaren määräyksestä. William Malmesburyläisen mukaan Edvardin tappoi Mercian ealdorman Aelfhere, mutta kirjoittaessaan kuolemasta, hän myös panee rikoksen Elfridan syyksi ja kertoo nykyisin perinteisesti hyväksytyn version tarinoiden kulusta.^[1] Ethelredillä tuskin oli mitään tekemistä tapahtuman kanssa, koska hän oli vasta noin kymmenvuotias.

Elfrida määräsi Edvardin haudattavaksi Wareham Prioryyn, ei siunattuun maahan tai mihinkään kuninkaalliseen paikkaan. Edvardin haudalla alkoi kuitenkin tapahtua ihmeitä. Vuonna 1001 hänet julistettiin pyhimykseksi nimellä Pyhä Edvard Marttyyri. Vuonna 1931 löydettiin läheltä Shaftersburyn luostaria jäännökset, joiden uskotaan kuuluvan Edvardille. Vuonna 1984 jäännökset sijoitettiin ortodoksikirkkoon Brookwoodyn hautausmaalle Wokingissa, koska tämä kirkko tarjoutui lahjoittamaan soveliaan paikan niille.^[2]

Katolisen ensyklopedian mukaan marttyyriksi julistamiseen riitti väkivaltainen kuolema ja se, että vastustajat olivat olleet kristinuskon vastustajia, Edvard itse ei toiminut erityisesti kristinuskon puolesta.^[3]