Egyptin ensimmäinen välikausi

Egyptin ensimmäinen välikausi oli ajanjakso Muinaisessa Egyptissä vuodesta 2155 eaa. vuoteen 2061 eaa.^[1] tai 2040 eaa.^[2]. Sinä aikana faarao menetti valtaansa paikallisille ylimyksille.^[2] Egyptin yhtenäisyyden hajoaminen ei ollut äkillinen tapahtuma vaan pikemminkin hidas prosessi. Noin vuoden 2180 eaa. tienoilla Niilin tulvat heikkenivät. Tämä johti satojen pienenemiseen ja ihmiset nälkiintyivät. Huonot tulvat johtivat ihmisten jumaluskomuksen heikkenemiseen. Koska faaraot olivat tiiviissä yhteydessä jumaliin, tarkoitti tämä myös faaraon arvovallan rapeutumista. Egyptin keskushallinto ei kyennyt vastaamaan ilmenneisiin muutoksiin. Maakunnat ryhtyivät tekemään itsenäisiä päätöksiä oman viljelyalueensa kastelemisesta. Tämä johti ennen yhtenäisen valtion hajoamiseen paikallisiin pienvaltioihin.^[3] Pienvaltiot tulivat yhä vähemmän riippuvaisiksi Egyptin valtiosta ja paikallisista kuvernööreistä tuli kuninkaita. Nämä kuninkaat korostivat taloudellista omavaraisuutta.^[3]

Egyptiä hallitsivat ensimmäisen välikauden aikana dynastiat 7–10, jotka olivat osittain päällekkäisiä.^[1] Lääninruhtinaat hallitsivat alueitaan itsenäisesti ja kuninkaiden asema oli vain nimellinen.^[1]

Voimakkaan keskushallinnon puute sai maan ajautumaan vaikeuksiin: yleinen järjestys heikkeni, laittomuudet ja haudanryöstöt lisääntyivät.^[1] Lisäksi vaikea nälänhätä kesti vuosikymmeniä ja oli pahimmillaan maan eteläosissa, jossa oli vähiten hedelmällistä maata.^[1]

Pääkaupunkeina toimivat Memfis ja Herakleopolis.^[1] Vaikka muut lähialueet yrittivät olla itsenäisiä, ne olivat käytännössä riippuvaisia näistä kahdesta kaupungista.^[3] Tältä aikakaudelta tehdyissä arkeologisissa löydöksissä on havaittu että paikalliset johtajat teettivät monumentteja omissa nimissään – työtä jota tehtiin aikaisemmin faaraon nimissä.^[3]

Vaikka Egyptin yhtenäisyys oli mennyttä, useat välivaiheen faaraot yrittivät hallita Ala-Egyptiä Memfisistä käsin. Seitsemännen ja kahdeksannen dynastian faaraoista tiedetään vain vähän, sillä arkeologisia todisteita on löytynyt todella vähän tekstimuotoisena näiltä aikakausilta. Nämä dynastiat todennäköisesti pyrkivät lujittamaan Herakleopolisin valtaa Egyptin pääkaupunkina. Yhdeksännen dynastian perustaja oli Wakshare Khety I jota kuvataan huonoksi johtajaksi. Häntä seurasivat Khety II ja Khety III. Kukaan yhdeksännen dynastian faaraoista ei kyennyt kohoamaan yhtä merkittäväksi voimatekijäksi kuin vanhan valtakunnan faaraot olivat.^[3]