[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Divetymonoksidihuijaus

Divetymonoksidihuijaus (engl. dihydrogen monoxide hoax) on huijaus,[1] jolla demonstroidaan sitä, kuinka helposti puutteellinen tieteen tunteminen tai yksipuolinen analyysi voi aikaansaada vääriä pelkoja. Huijauksessa luetellaan ”divetymonoksidin” haitallisia ominaisuuksia ja vaaditaan sen käytön rajoittamista tai kieltämistä. Kyseessä on todellisuudessa veden kemiallinen nimitys: kemiallisten yhdisteiden nimeämiskäytännöt mahdollistavat yhdisteen nimeämisen siten, että kemiallinen rakenne voidaan päätellä nimestä. Arjessa käytettyjä nimiä, kuten vesi tai potaska (kaliumkarbonaatti), joita historiallisesti käytettiin myös tieteellisessä yhteydessä (nykyään vain harvoille yhdisteille, joista yksi on vesi), kutsutaan triviaalinimiksi. Ne eivät anna suoraa tietoa yhdisteen rakenteesta.

Vesimolekyyli

Huijaus perustui siihen, että divetymonoksidi on kemiallinen nimi vedelle (käytetään myös nimitystä divetyoksidi). Vesimolekyylin kemiallinen kaava on H2O, jolloin kaksi vetyatomia liittyy happiatomiin. Etuliite di tarkoittaa kahta ja mono tarkoittaa yhtä. Kemian perusteet osaava tietää tämän kaiken ja hänen pitäisi osata tulkita, että ”divetymonoksidi” tarkoittaa ”kaksi vetyä, yksi happi”. Vesi on amfolyytti, eli se voi toimia sekä happona että emäksenä.

Huijauksessa luetellaan pelkästään veden haitallisia ominaisuuksia, kuten eroosiota ja sen aiheuttamia kuolemia hukkumisen (veden hengittämisen) kautta. Lisäksi monoksidi-sana liitetään tavallisesti myrkkyihin, esimerkiksi häkään (hiilimonoksidi), ja se herättää helposti negatiivisen vaikutelman. Divetymonoksidin haitoista kertomisen jälkeen ihmisiltä kysytään usein mielipiteitä siihen, kuinka tätä selvästi vaarallista ainetta tulisi käsitellä.

Tausta ja huijaustapauksia

muokkaa
 
Louisvillessä suihkulähteen yhteydessä sijaitseva kyltti, jossa varoitetaan veden sisältävän suuria määriä vetyä.

Huijauksen keksivät ystävykset Eric Lechner, Lars Norpchen ja Matthew Kaufman vuonna 1989, ja huijaus sai mainetta Craig Jacksonin ansiosta vuonna 1994. Laajimmalle levinnyt julkisuus syntyi kuitenkin vasta vuonna 1997, kun 14-vuotias koulupoika Nathan Zohner keräsi kannanottoja ”DHMO”:n täyskieltoon osana koulunsa tiedeprojektia nimellä ”How Gullible Are We?”[2] (suom. ”Kuinka hyväuskoisia olemme?”). Myös Penn ja Teller: Bullshit! -showssa oli jakso DHMO:sta.[3]

Joulukuussa 2010 raportoitiin, että vastaava huijaus oli onnistunut myös Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksessa Cancúnissa, Meksikossa: useat kokousedustajat olivat allekirjoittaneet vetoomuksen veden kieltämisestä.[4]

Vuonna 2006 Louisvillessä Kentuckyssa David Karem asensi suihkulähteeseen varoituskyltin, jonka mukaan vesi sisälsi suuria pitoisuuksia vetyä.[5] Tarkoituksena oli aikaansaada assosiaatioita vetypommiin.

Suomessa

muokkaa

Suomessa huijaus esiintyi myös vuoden 2011 eduskuntavaalien aikana eräässä vaalikoneessa, jossa kysyttiin divetymonoksidin käytön ja saatavuuden lain tiukentamista. 49 prosenttia ehdokkaista kannatti divetymonoksidin käytön rajoitusta.[6]

Muun muassa Tampereen yliopiston luonnontieteiden opiskelijoiden perinteinen pila vuonna 2021 eli jäynä liittyi divetymonoksidiin ja sen haitallisuuteen.[7]

Sisältö

muokkaa

Craig Jacksonin alkuperäinen verkkoversio sisälsi seuraavat tiedot.[8]selvennä

Divetymonoksidi:
  • tunnetaan myös nimellä hydroksyylihappo, happosateiden tärkeä aineosa
  • lisää kasvihuoneilmiötä
  • saattaa aiheuttaa vakavia palovammoja
  • lisää maaperän eroosiota
  • aiheuttaa korroosiota ja ruostumista useille metalleille
  • saattaa tuhota sähkölaitteita ja alentaa jarrujen tehoa autoissa
  • on löydetty usein kuolemaan johtavista syövistä sairastuneilta potilailta poistetuista kasvaimista
  • saattaa aiheuttaa epämiellyttävän tukehtumiskuoleman.
Vaaroista huolimatta divetymonoksidia käytetään usein:
  • teollisena liuottimena ja jäähdytysaineena
  • ydinvoimaloissa
  • styroksin valmistuksessa
  • sammutusaineena
  • erilaisissa julmissa eläinkokeissa
  • torjunta-aineiden levityksessä, kemikaali pysyy tuotteessa myös pesemisen jälkeen
  • tiettyjen ”roskaruokien” ja valmisruokien lisäaineena.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Dihydrogen Monoxide Research Division DMHO.org. Viitattu 4.5.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Contamination Warning Matthew.at. Arkistoitu 30.5.2008. Viitattu 4.5.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Penn and Teller – Banning Dihydrogen Monoxide Videos. 27.2.2017. Protect The Harvest (Facebook). Viitattu 12.10.2018. (englanniksi)
  4. ↑ UN delegates sign petition to ban water Ottawa Sun. 14.12.2010. Ottawa: Sun Media Corp. Arkistoitu 16.12.2010. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Halford, Bethany: Danger! H in H2O, Organic Dry Cleaning, Nano's Journalists Volume 84 Issue 43. 23.10.2006. Chemical Engineering News (C&EN). Viitattu 12.10.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Suomessa on nykyään naurettavan helppoa saada haltuunsa vetyhappoa eli divetymonoksidia, jonka väärinkäyttö aiheuttaa vuosittain useiden kymmenien ihmisten kuoleman. Pitäisikö lakia tiukentaa vetyhapon saatavuuden ja käytön osalta? Kysymykset. 25.2.2011. Sosiaalinen vaalikone. Arkistoitu 29.5.2013. Viitattu 12.10.2018.
  7. ↑ Teknis-luonnontieteellinen kilta Hiukkanen - Jäynä 2021 - Divetymonoksidi Ainejärjestön verkkosivu. Syyskuu 2021. Viitattu 9.1.2024.
  8. ↑ Ban Dihydrogen Monoxide Coalition to ban DHMO. Arkistoitu 31.10.1996. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Divetymonoksidihuijaus&oldid=22729763”